Saavutettavuus, esteettömyys, saatavuus – senat sakaisin?
”Sanat sekaisin, senat sakaisin” on ehkä joillekin tuttu sananmuunnos. Saavutettavuuden, esteettömyyden ja saatavuuden käsitteitä käytetään kirjavasti: välillä niitä pidetään synonyymeina, välillä joku katsotaan toisen yläkäsitteeksi, ja joskus niitä pidetään eri asioina. Tuntuu siltä, että viime vuosina nämä kolme käsitettä ovat alkaneet sekoittua entistä enemmän.
Tässä blogitekstissä avaan sitä, miten me Kulttuuria kaikille -palvelussa olemme näitä käsitteitä määritelleet, ja toisaalta miten käsitteitä käytetään muissa yhteyksissä ja esimerkiksi tuoreessa lainsäädännössä.
Esteettömyys ja saavutettavuus liittyvät aina yhdenvertaisuuteen. Saavutettavassa työpaikassa, palvelussa, toiminnassa, ympäristössä, tilassa tai vaikkapa verkkosivustolla kaikkien on helppo toimia.
Onko saavutettavuus yläkäsite?
Kulttuuria kaikille -palvelussa on jo pitkään mielletty saavutettavuus yläkäsitteeksi, joka sisältää niin rakennetun ympäristön esteettömyyden kuin esimerkiksi palvelujen ja viestinnänkin saavutettavuuden. Saavutettavuus on mielestämme laaja kokonaisuus, jonka yksi osa-alue esteettömyys on. Esteettömyys-käsitettä käytämme kuvaamaan rakennetun ympäristön toimivuutta. Voit lukea enemmän näkökulmistamme saavutettavuuden käsitteeseen verkkosivujemme osiosta Mitä on saavutettavuus?
Esteettömyys ja saavutettavuus ovat kuitenkin lähellä toisiaan ja niitä voidaan käyttää myös synonyymeina. Esimerkiksi teatteri voi kertoa verkkosivuillaan esteettömyydestään tai saavutettavuudestaan, eikä sillä taida olla kovin suurta väliä, kumman sanan teatteri valitsee sivun otsikoksi. Asiakas, työntekijä tai yhteistyökumppani, joka tietoja etsii, todennäköisesti tunnistaa molemmat sanat.
Joskus olen kuullut myös sellaisen määritelmän, että esteettömyys on osallistumisen esteiden poistamista ja saavutettavuus on sitä, että osallistumista tämän lisäksi vielä helpotetaan ja tuetaan eri tavoin. Esteettömyys olisi tällöin esimerkiksi liian korkeiden kynnysten poistamista tai madaltamista näyttelytilojen oviaukoista, ja saavutettavuus esimerkiksi kuvailutulkkauksen tarjoamista näyttelyn teoksiin. Kuvailutulkkauksen puute ei suoranaisesti estä ketään menemästä näyttelyyn, mutta näkövammaiset kävijät saavat museon sisällöistä paljon enemmän irti sen avulla. Tällainen saavutettavuuden ja esteettömyyden jaottelu ei ole kuitenkaan erityisen vakiintunut. Lisäksi saavutettavuuden ja esteettömyyden välille on välillä haastavaa vetää tällä tavoin rajaa.
Saavutettavuus vai saatavuus?
Myös saatavuus ja saavutettavuus menevät usein sekaisin. Saavutettavuutta käytetään toisinaan markkinointikielessä ja muissakin yhteyksissä kertomaan, että jokin asia on ylipäätään tarjolla. Joskus näkee tiedotteita siitä, että nyt jokin materiaali on saavutettavissa verkossa. Pelkästään se, että jotakin on laitettu nettiin, ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi kaikille saavutettavassa muodossa. Onko verkkosivusto saavutettava ja helppokäyttöinen, entä se tiedosto, joka sinne ladataan? Onko asia kerrottu selkokielellä tai selkeällä yleiskielellä? Onko video tekstitetty, kuvailutulkattu ja viittomakielinen tai viittomakielelle tulkattu?
Joskus saavutettavuuden käsitettä käytetään kuvaamaan sitä, miten kulttuuripalveluja on saatavilla asuinpaikasta riippumatta, kuinka pitkä matka kotoa on esimerkiksi lähimpään kirjastoon tai montako metriä bussipysäkiltä on teatterin ovelle. Kulttuuria kaikille -palvelu käyttää käsitettä alueellinen saatavuus viittaamaan näihin näkökulmiin.
Summa summarum: saatavuus ei vielä takaa, että palvelu, tila tai sisältö olisi kaikille saavutettava.
Direktiivien ja lakien lusikat käsitesopassa
Muutama vuosi sitten voimaan tullut niin sanottu EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä toteuttava suomalainen laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta ovat sekoittaneet soppaa niin, että joidenkin mielestä saavutettavuuden käsite liittyy vain ja ainoastaan digitaaliseen ympäristöön. Saavutettavuusdirektiivi kun vaatii saavutettavuuden toteutumista nimenomaan verkkosivuilla, verkkopalveluissa ja esimerkiksi mobiilisovelluksissa.
Eikä siinä vielä kaikki – parhaillaan valmistellaan myös esteettömyysdirektiiviä. Se koskee keskeisiä palveluita ja tuotteita, kuten verkkokauppoja. Direktiivi tulee koskemaan sekä julkisia että yksityisiä palveluntarjoajia, kun taas saavutettavuusdirektiivi ja laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta koskevat julkisia ja julkisesti rahoitettuja toimijoita.
Direktiivien ero hahmottuu paremmin, kun katsoo niiden englanninkielisiä nimiä. Saavutettavuusdirektiivi on englanninkieliseltä lempinimeltään EU Web Accessibility Directive ja esteettömyysdirektiivistä käytetään lyhyttä nimeä EU Accessibility Act. Englanniksi kyse on siis verkkosaavutettavuus- tai verkkoesteettömyysdirektiivistä ja saavutettavuus/esteettömyysdirektiivistä. Tästä huomaammekin, että joissakin kielissä saavutettavuutta ja esteettömyyttä ei erotella. Englanniksi accessibility ja ruotsiksi tillgänglighet tarkoittavat sekä esteettömyyttä että saavutettavuutta.
Joten häh, mitä käsitettä tulisi käyttää?
Valitsi sitten minkä sanan tahansa, varminta on määritellä kussakin tilanteessa, mitä milläkin käsitteellä tarkoittaa. Suomessa on ollut halua määritellä käsitteitä yhdessä ja sitä on erilaisissa työryhmissä ja verkostoissa tehtykin. Yksi asia on varma: keskustelu näistä sanoista jatkuu varmasti!
Outi Salonlahti
Kirjoittaja on Kulttuuria kaikille -palvelun saavutettavuusasiantuntija ja suunnittelija.
