Toiseus

Sallisen malleina olivat olleet hänen oma tyttärensä sekä hyvinkääläiset Tschepurnoffin sisarukset Nina, Katarina ja Anna. Perheen nimi tuli isän suvusta, mutta kiinalaisia tai tataareja ei sukulaisten joukossa tiedetty olevan. Jos he eivät olleet sen enempää tataareja kuin kiinalaisiakaan, miksi heidän ulkonäkönsä herättämät mielikuvat sitten piti nostaa teoksen nimeen?

Mahdollinen selitys liittyy suomalaisten omakuvaa kohdanneeseen kriisiin. Maailmalla suomalaiset oli luokiteltu mongoleiksi, mikä aikakauden rotuajattelussa oli kaikkea muuta kuin toivottava leima, sillä se teki suomalaisista muiden eurooppalaisten silmissä aasialaisia. Taulun nimeäminen uudelleen oli väistöliike, jolla kiistettiin sisarusten suomalaisuus. Kutsumalla heitä kiinalaisiksi tai tataareiksi pyrittiin estämään suomalaisten toiseuttaminen.

Toiseuden käsitteen avulla puhutaan valtasuhteista, joissa joku tai jokin ymmärretään muita vähempiarvoisemmaksi. Sen tunnistaminen esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa herättää kysymään ja vaatimaan yhdenvertaisuudesta. Myös taiteissa voidaan havaita yhtä lailla toiseutta rakentavia kuin niitä purkavia esitystapoja.

Toiseudesta on puhuttu useilla tieteenaloilla, mutta sana on valunut myös astetta arkisempiin kieliympäristöihin. Ehkä toiseudessa vetoaa myös sen poeettinen kaiku; kukapa ei aika ajoin tuntisi itseään jollain tapaa sivulliseksi.

Itsemäärittelyn väline

Psykoanalyysista ammentavissa teorioissa toiseuden käsitettä on käytetty kuvaamaan mm. sitä "hahmoa", jonka lapsi tunnistaa katsoessaan peiliin ja tullessaan näin tietoiseksi itsestään erillisenä olentona. Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna sillä on viitattu siihen Toiseen, jonka katseesta subjekti saa identiteettinsä. Toiseutta pidetään siis elintärkeänä yksilöidentiteettiä muokkaavana ja rajaavana tekijänä.

Laajemmassa merkityksessä toiseudesta puhutaan myös kulttuurien ja sosiaalisten ryhmien kohdalla, sillä niilläkin on omat toisensa, joita vastaan ja vasten ne määrittelevät ominaislaatunsa ja rajaavat elintilansa.

Ongelmana summittaisuus

Makrotason rakenteita ja mekanismeja pohdittaessa paljastuu käsitteen ongelma: Analyysin työkaluna toiseus ei ole järin hienovarainen. Se pelkistää ja yksinkertaistaa maailman kahteen toisensa poissulkevaan kokonaisuuteen eikä siis tunnista ryhmien tai kulttuurien yhteisiä piirteitä tai sitä, mikä jää niiden väliin, ei-kenenkään-maalle.

Todellisuus ei jakaudu pelikentän lailla kahteen puoliskoon. Toiseudet esiintyvät poikittaisina, pitkittäisinä, rinnakkaisina ja vastakkaisina vyyhteinä, sikin sokin, toisiaan vastustaen ja vahvistaen. Ne rakentuvat paitsi ihmisten välille myös heidän sisälleen.

Sotkuinen todellisuus

Ruotsalainen Makode Linde on käsitellyt töissään niin etnistä kuin seksuaalista toiseutta. Hänen installaationsa Painful Cake osoitti toiseuksien monimutkaisuuden. Teos koostui mustan naisen torsoa esittävästä marsipaanikakusta sekä sen jatkona olevasta, pöydän alla makaavan taiteilijan päästä, joka oli meikattu makeiskääröistä tutun afrikkalaishahmon näköiseksi.

Varsinainen kohu syntyi videopätkästä, jossa Ruotsin kulttuuriministeri leikkaa itselleen palan kakun intiimialueelta ja pää alkaa parkua kovaäänisesti. Ympärillä olevat ihmiset naureskelevat ja ottavat tilanteesta valokuvia.

Teoksessa sekoitetaan erilaisia aihelmia naisten sukupuolielinten silpomisesta kannibalismiin. Sotkuinen lopputulos pakottaa pohtimaan erilaisia toiseuksia ja niiden yhteenkietoutumista; sukupuolten ja etnisten ryhmien välisiä valtasuhteita ja kenties myös kulttuuripoliittista vallankäyttöä.

Olli Löytty 2012