Outi Salonlahti: Onko Ruotsissa edelleen kaikki paremmin?

Tarmokasta saavutettavuustyötä kulttuurihallinnossa

Päätavoitteenamme oli tutustua Ruotsin kulttuurihallinnon saavutettavuustyöhön. Kulttuurialaa rahoittava valtion virasto Kulturrådet on tehnyt hallituksen toimeksiannosta saavutettavuusstrategian vuosille 2011–2016. Strategiassa on eri vuosille aikataulutettuja tavoitteita Kulturrådetin rahoittamille kulttuuritoimijoille. Kulttuuritoimijoiden tuli aluksi tehdä saavutettavuussuunnitelma, sitten poistaa helposti poistettavat fyysiset esteet ja nyt niiden tulisi tehdä verkkosivuistaan ja -palveluistaan saavutettavat. Saavutettavuusnäkökulma vaaditaan hakemuksissa ja avustusten käyttöraporteissa.

Kulturrådetin toimintatavassa on paljon ihailtavaa. Saavutettavuutta pidetään tärkeänä, joten on tehty sitova suunnitelma, selvät tavoitteet ja aikataulu. Toimivaa prosessissa on myös dialogi kulttuuritoimijoiden kanssa. Kaikille yhtäläiset vaatimukset ja niiden jatkuvuus johtavat siihen, että saavutettavuus on pakko ottaa huomioon ja yhdenvertaisuuskysymyksiin on palattava aina uudelleen. Sitä kautta ainakin tietoisuus saavutettavuuskysymyksistä lisääntyy.

Tapasimme Kulturrådetin virkamiehet Jochum Landinin, Karin Westlingin ja Erik Åströmin.

Moninaisuutta ja saavutettavuusratkaisuja museoissa

Ehdimme matkamme aikana pistäytyä muun muassa kolmessa museossa. Kaikissa niissä oli ainakin jollakin tavalla moninaisuus tuotu esiin – luontevasti ja alleviivaamatta. Nationalmuseumin Konstnären-näyttelyssä tuotiin taiteilijat esiin mm. normien haastajien roolissa, kerrottiin yhden taiteilijan homoseksuaalisuudesta ja tulkittiin, miten se oli heijastunut hänen teoksiinsa. Nämä ovat asioita, joita olisi saatettu myös piilottaa, mutta oli valittu toisin. Näyttelyssä oli myös pieni pilkahdus saamelaisuudesta sekä muualta maailmasta Ruotsiin muuttaneiden taiteilijoiden teoksia. Fotografiskassa kohtasimme kolonialismin kritiikkiä sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Näimme myös kehitysvammaisten henkilöiden kanssa tehdyn Ikoner-näyttelyn, josta kirjoitin aiemmin blogiimme.

Vierailulla Konstnären-näyttelyssä.

Näimme myös hyviä saavutettavuusratkaisuja. Nationalmuseetilla oli kuuntelulaitteet, joita käytettiin opastetuilla kierroksilla. Tapaamamme henkilökunnan edustaja sanoi käyttävänsä niitä aina kierroksillaan – ja ohjaavansa kaikki osallistujat käyttämään niitä kuulon tasosta riippumatta. Näin kuuleminen on kaikille helpompaa. Tekniska museetin MegaMind-näyttelyssä oli mietitty saavutettavuutta tarkkaan ja monien eri yhteisöjen kanssa yhdessä. Museossa sai tehdä ja kokeilla vaikka mitä! Tekniska museet tarjoaa lapsiryhmille vierailuaikoja tavallisten aukioloaikojen ulkopuolella, jotta näyttelyyn tutustuminen onnistuu myös rauhallisemmassa ympäristössä. MegaMindista jäivät mieleen erityisesti näyttelytekstit, jotka saattoi valita itselleen sopivassa muodossa: viittomakielellä, kuvilla tuetulla tekstillä ja kuunneltavina.

MegaMind-näyttelyssä tarjottiin monta vaihtoehtoista tapaa tutustua näyttelyteksteihin. Mukaan saattoi ottaa kortin, jolla voi helposti valita aina esimerkiksi viittomakielisen version tai tallentaa korttiin yksilölliset asetukset.

Meitä ilahduttivat myös MegaMindin videot, joilla eri henkilöt kertoivat innovaatioistaan. Yksi kertojista käytti pyörätuolia. Videoihin sai tietenkin viittomakielen tulkkauksen!

Kaikki ei ole täydellistä Ruotsissakaan

Vierailuillamme kuulimme myös haasteista. Kulturrådet oli saanut monenlaista palautetta saavutettavuustyöstään. Vaikka monet kulttuuritoimijat olivat suhtautuneet myönteisesti tavoitteisiin, osa oli ollut epävarmoja tavoitteiden laajuudesta ja siksi hermostuneita. Ne, joiden kanssa ei oltu päästy kunnolla vuoropuheluun, suhtautuivat tavoitteisiin kielteisimmin. Lisäksi samalla, kun saavutettavuus integroitiin kaikkiin avustuksiin, otettiin saavutettavuuteen erityisesti suunnatut rahoitukset pois. Samaan aikaan kun kulttuuritoimijoilta vaadittiin enemmän, he eivät enää voineet hakea erikseen rahaa saavutettavuuden kehittämiseen. Samalla monet pienet organisaatiot, jotka ovat tehneet pioneerityötä yhdenvertaisuuden eteen, menettivät rahoitusmahdollisuuksiaan.

Lisäksi kävi ilmi, että Ruotsissa taidealan koulutus ei ole vielä täysin yhdenvertaista, vaikka maassa on ollut esimerkiksi viittomakielinen näyttelijänkoulutuslinja. Muun muassa teatterialan korkeakoulutuksessa on vielä hyvin homogeenistä väkeä opiskelemassa. Kuulimme tarinan, jossa liikuntavammainen henkilö oli hakenut opiskelemaan näyttelijäksi. Hänellä oli jo valmiiksi näyttelijäkokemusta, ja korkeatasoinen monologi näytteeksi. Silti hän sai pääsykokeissa matalimmat mahdolliset pisteet. Tämän jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun hänen näyttelijänlahjojaan kiiteltiin suurten medioiden arvosteluissa uudesta näytelmästä. Kyseisen näytelmän ohjaajan mukaan koulu hylkäsi vammaisen hakijan silkkaa epävarmuuttaan – he eivät tienneet, miten toimia vammaisen henkilön kanssa.

Museoiden saavutettavuudessa huomasimme onnistumisten lisäksi haasteita. Esimerkiksi itsenäinen liikkuminen ei ollut kävijälle aina mahdollista, kun hissin käyttöön tarvittiin henkilökunnan apua. Lainapyörätuolia ei voinut itse kelata, vaan tarvitsi avustajan. Näyttelytekstejä oli kirjoitettu hyvin heikoilla kontrasteilla ja toisen tekstin päälle – tuloksena vaikeasti luettava teksti. Mietimme myös, olisimmeko päässeet sisällöistä ja näyttelyiden jujuista niin hyvin kärryille, jos emme olisi tutustuneet niihin henkilökunnan johdolla.

Luiska, jota ei saakaan käyttää ja hissi, jota ei voinut käyttää itsenäisesti

Pääasiassa kuitenkin yllätyimme vierailuillamme positiivisesti. Mistä johtuu Ruotsin taika? Väestö on ollut pidemmän aikaa moninaista. Laki ja poliittinen ohjaus on yhdenvertaisuuden kannalta monessa kohtaa Ruotsissa tiukempi kuin Suomessa. Ruotsalaisella keskustelukulttuurillakin on vaikutuksensa. Ehkä Ruotsissa yhdenvertaisuudesta on vain puhuttu pidempään ja näkyvämmin, ja siksi se uppoaa politiikkaan ja arkeen helpommin.

Voimme oppia paljon ruotsalaisten toiminnasta – sekä heidän edistysaskeleistaan että kompastuskivistään. Yhdenvertaisuuden eteen täytyy tehdä vielä paljon töitä molemmin puolen Pohjanlahtea.

Teksti ja kuvat: Outi Salonlahti / Kulttuuria kaikille -palvelu

PS. Ja mikä olikaan tilanne vuonna 2007?

Salovaara, Sari 2007:
Onko Ruotsissa kaikki paremmin -matkakertomus [DOC]
Onko Ruotsissa kaikki paremmin -matkakertomus [PDF]