Haastateltavana Jenny Lucander: Perspektiivien venytystä
Jenny Lucander on kuvittaja, jolla on työhuone Kulttuuria kaikille -palvelun toimistolla. Hän opiskeli lastenkirjojen kuvittamista Göteborgin yliopistossa. Nykyään hän työskentelee ystävänsä Linda Bondestamin kanssa Vombatcombat-nimellä.
Kerro itsestäsi kuvittajana
Teen paljon lehti- ja mainoskuvia, mutta tällä hetkellä myös lastenkirjoja. Kuvitukseni ovat aika realistisia. Käytän yleensä valokuvia mallina ja sitten tykkään venyttää perspektiivejä ja muuntaa hahmoja. Teen yleensä luonnokset lyijykynällä ja käytän vesiväripohjia, ja sitten vasta teen koneella koko kollaasin. Käytän työssäni paljon Photoshopia. En yleensä tiedä miltä työ tulee näyttämään valmiina, mutta se on mielestäni hauskaa. Se on aina vähän niin kuin yllätys.
Miten kuvittamisessasi näkyy moninaisuus?
Se on minulle tosi tärkeä juttu. Lastenkirjoissa pitää miettiä, että on erinäköisiä ja värisiä hahmoja. Ei koskaan kannata mennä ensimmäisellä impulssilla. Lehtikuvituksissa olen huomannut, että lehdet eivät aina tykkää siitä. Heidän mielestään siihen pitäisi olla jokin erityinen syy, vaikka sitä ei ääneen sanota. Esimerkiksi tein yhteen lehtijuttuun kuvituksen, jossa oli tummaihoinen nainen ja sitä ei hyväksytty, koska siihen ei nähty syytä.
Miten haastat kuvittamisellasi normeja, esimerkiksi sukupuolinormeja?
Esimerkiksi värivalinnoilla. Vältän laittamasta tyttöjä aina punaisiin hameisiin tai sellaista. Yhdessä kirjassani on vaikea sanoa, onko hahmo tyttö vai poika. Piirrän myös eri kokoisia hahmoja, kuten yhdessä kirjassani päätin, että haluan äidin olevan lihavampi nainen.
Kuva: Jenny Lucander
Jennyn kirja Lohikäärmeunia on ehdolla Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Voit tutustua Jennyn verkkosivuihin osoitteessa: jennylucander.com
Teksti: Lili Saarikivi (Kulttuuria kaikille -palvelun TET-harjoittelija)
