Rita Paqvalén: Uutta Suomi-kuvaa rakentamassa
Vuonna 2017 vietetään Suomessa itsenäisen valtion 100-vuotisjuhlaa. Monissa museoissa juhlavuoden ohjelman suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Juhlavuosi tarjoaa museoille ja meille kaikille Suomessa asuville oivallisen mahdollisuuden pysähtyä miettimään, keitä me olemme ja minne olemme menossa. Samalla se on myös mahdollisuus päivittää kuvaamme Suomesta, korjata aikaisempia vinoutumia ja luoda moniäänisempää kertomusta Suomen historiasta.
Nyt kun verkko on pullollaan vihapuhetta ja jopa kansanedustajien riveistä löytyy rasistista propagandaa levittäviä yksilöitä, on yhä tärkeämpää muistuttaa maamme monikulttuurisesta ja monikielisestä historiasta. On korkea aika tutkia, keiden näkökulmasta ja minkä normien mukaan historiaa on kerrottu. Keiden kokemukset ja saavutukset on jätetty suuren kertomuksen ulkopuolelle?
Museoilla on keskeinen rooli Suomen historian tallentajana ja välittäjänä. Määrittämisvaltansa takia museoilla on myös suuri vastuu. Museot voivat olla aktiivisia toimijoita, jotka kirjoittavat historiaa uudelleen luoden tilaa vaietuille ja vaiennetuille äänille, ja jotka haastavat rasistisia ja stereotyyppisiä näkökulmia. Mutta museot voivat omalla toiminnallaan myös pönkittää ennakkoluuloja ja normeja, jotka liittyvät esimerkiksi kansallisuuteen, etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai toimintakykyyn.
Viime vuosina olen seurannut iloisena Ruotsin museokentän hankkeita, joiden yhteinen tavoite on ollut tarkastella museoiden toimintatapoja kriittisesti ja erilaisia normeja purkaen. Tavoitteena on tuottaa työkaluja moninaisuuden huomioimiseen. Ajattelen tässä erityisesti Jämus sekä Norm, nation och kanon -hankkeita. Näitä kokemuksia kannattaa hyödyntää myös Suomessa.
Jämus-hankkeen tavoitteena oli edistää tasa-arvon toteutumista museokokoelmissa ja näyttelytoiminnassa. Hankkeessa analysoitiin yksittäisiä näyttelyitä tasa-arvonäkökulmasta, lähestyttiin kokoelmapolitiikkaa, koulutettiin museoiden
johtajia sukupuolisensitiiviseen museotyöskentelyyn sekä tuotettiin työkaluja moninaisuuden huomioimiseen digitaalisissa kokoelmissa.
Norm, nation och kanon -hanke puolestaan tarkasteli kulttuuriperintöä vaalivien organisaatioiden toimintaa normikriittisestä näkökulmasta. Minkälaista kuvaa muistiorganisaatiot tuottavat ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja historiasta? Hankkeessa rakennettiin tiiviimpää yhteistyötä kulttuuriperintöorganisaatioiden ja kansalaisyhteiskunnan välille, jotta aiemmin hiljaiseksi jääneitä ääniä saatiin entistä paremmin kuuluville.
Hankkeissa tuotetut materiaalit ovat luettavissa verkossa. Voin suositella erityisesti teoksia Genusförbart. Inspiration, erfarenheter och metoder för mångfald i museiarbetet (Nordic Academic Press 2014) sekä Att störa homogenitet (Nordic Academic Press 2013). Kirjat tarjoavat ideoita moninaisuuden huomioimiseksi ja antavat konkreettisia työkaluja normikriittiseen museotoimintaan. Vinkkejä museot voivat hyödyntää suunnitellessaan juhlavuoden sisältöjä.
Unelmani on, että Suomen juhlavuosi näkyy museoissa moninaisena ja moniäänisenä. Toivon, että museot uskaltavat haastaa aikaisempia totuuksia sekä nostaa esiin historiassamme kipeitä epäkohtia ja tabuja. Nyt on aika luoda yhteistä historiaamme – yhdessä.
Teksti: Rita Paqvalén/ Kulttuuria kaikille -palvelu
Kolumni on julkaistu Museo-lehdessä 3/2015.
