Rita Paqvalén: Normitalkoot kirjastoissa

Viime viikkoina on käyty paljon keskusteluita eri medioissa kirjastojen tulevaisuudesta. Taustalla on ollut uuden hallituksen ns. normitalkoot ja erilaisten säädösten purkaminen. Kirjastosektorilla tämä tarkoittaisi kuntien vapauttamista lakisääteisestä velvollisuudesta järjestää kirjastopalveluja. Suomen kirjastoseura ja kirjallisuuden ammattilaiset ovat kannanotoilla ja adressilla vaatineet, että kirjastojen olemassaolo, toiminta, maksuttomuus ja tulevaisuus turvataan myös jatkossa lailla.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä valmistelee parasta aikaa kirjastolain uudistamista ja tavoitteena on että uusi kirjastolaki astuisi voimaan 1.1.2017. Huolellisesti valmistetun kirjastolain ja erilisten säädösten avulla voidaan varmistaa että kirjastopalvelut ovat myös tulevaisuudessa aidosti avoimia ja saavutettavia varallisuudesta, taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Juuri tällaisia ns. normeja, joiden avulla tuetaan saavutettavuutta, saatavuutta ja moninaisuuden huomioimista, tarvitaan. Lisäksi on huolehdittava kirjastojen henkilökunnan koulutusmahdollisuuksista ja työkaluista sekä riittävistä taloudellisista puitteista.

Kirjastot ja normit

Nyt Prideviikon kynnyksella on tärkeää miettiä erilaisia normeja ja niihin liittyviä normitalkoita. Tarkoitan normeja, jotka liittyvät esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen, ikään, kieleen tai kehollisuuteen. Ne ovat oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat tai heidän tulisi olla. Nämä normit ovat usein näkymättömiä tekijöitä, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista ja rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan ja kulttuuritoimintaan. Jos kulttuuritoiminta on rakennettu pelkästään heteroseksuaalisen, ei-vammaisen, hyvin toimeentulevan ja suomenkielisen kävijän lähtökohdista, on mahdollista että suuri ryhmä ihmisiä jää toiminnan ulkopuolelle.

Kirjastojen neutraaliuus nostetaan usein esiin hyvänä asiana, joka helpottaa osallistumista. Kirjastossa kukaan ei kysy alkuperääsi, varallisuuttasi tai mihin ryhmään identifioidut. Mutta neutraaliuudessa on myös riskinsä. "Kirjasto on avoinna kaikille" -varjon alla on myös mahdollista toteuttaa huomaamatta toimintaa, joka vahvistaa vallassa olevia normeja ja sulkee "normirikkureita" ulkopuolelle, kuten esimerkiksi vammaisia ja erikielisiä henkilöitä sekä sateenkaarikansaa. Siksi on tärkeää tunnistaa ja tarkastella kriittisesti oman toiminnan taustalla vaikuttavia normeja ja varmistaa, etteivät ne ole syrjiviä.

Suomalainen kirjastomaailma on monella tasolla ollut edelläkävijä näissä mainitsemani normitalkoissa. Se on paitsi huomioinut saavutettavuuskysymyksiä yleisemmin, nostanut esiin myös sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rajoittavia normeja. Monet kirjastot ovat jo monta vuotta luoneet listauksia HLBTI-aiheisista aineistoista asiakkaiden tiedoksi sekä eri tavoin huomioineet sateenkaariväkeä. Esimerkiksi sateenkaarihyllyt ovat tänä vuonna yleistyneet — ensimmäinen hylly perustettiin vuoden alussa Helsingin Kallion kirjastoon.

Suomi on ottanut tässä työssä mallia Ruotsista, jossa on kauan tehty työtä sateenkaariväen eteen ja jossa yhä useammat kirjastot ovat HBT-sertifioineet toimintansa vuodesta 2013 alkaen. Lisätietoa Ruotsin toiminnasta saa esimerkiksi Päivi Jokitalon artikkelista tai Eleonor Pavlovin ja Karin Westmanin kirjoittamasta aihetta käsittelevästä ruotsinkielisestä lopputyöstä.

Kirjastot sateenkaarevammaksi Espoossa

Laajemman työn sateenkaariväen huomioimisessa on tehnyt Espoon kirjasto, joka on viime syksystä alkaen etsinyt tietoisesti keinoja purkaa seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä normeja kirjastoarjen eri rutiineissa esimerkiksi asiakaspalvelun, kokoelma- ja tapahtumavalintojen, kirjanäyttelyiden ja sisällönkuvauksien kautta.

Konkreettinen työ aloitettiin vuoden alussa järjestämällä kuulemistilaisuus, jossa asiakkaat ja henkilökunta miettivät yhdessä miten kirjastoa tulisi tehdä sateenkaarevammaksi. Kirjasto on tehnyt tässä kysymyksessä yhteistyötä myös Hesetan ja Kulttuuria kaikille -palvelun kanssa, jotka ovat mm. kouluttaneet kirjaston henkilökuntaa hlbti-kysymyksissä ja laatineet kirjallisuuslistan kirjahankintojen tueksi.

Henkilökunta on avainasemassa ja siksi juuri henkilökunnan kouluttaminen on hyvä tapa varmistaa että hlbti-asiakkaiden tarpeet huomioidaan kirjastoarjen valinnoissa. Kirjaston työtä tukee myös keväällä perustettu sateenkaarityöryhmä, johon kuuluu 5 henkilöä eri toimipisteistä. Normit vaikuttavat kirjastoissa asenteiden lisäksi esimerkiksi tilaratkaisuihin. Vaikka Espoon kirjasto ei heti pysty tarjoamaan aivan jokaiseen toimipisteiseen sukupuolineutraalin vessan, kirjasto pyrkii tekemään mahdollisimman hyviä ratkaisuita olemassa oleviin tiloihin sekä ottamaan sukupuolinäkökulmaa huomioon alusta alkaen tulevissa tilahankkeissa.

Kuva: Espoon Entressen kirjanäyttely osana Helsinki Pride 2015 -viikkoa. Kuvaaja Sara Nordlund-Laurent.

Espoon kirjasto osallistuu myös laajalla rintamalla Helsinki Pride -viikkoon. Viikko näkyy visuaalisesti eri kirjastoissa mm. kirjanäyttelyiden kautta ja kirjastolla on pridekulkueessa oma ryhmä. Sellon kirjasto järjestää myös tänään 23.6. klo 16 paneelikeskustelun Sateenkaarevaa Espoota rakentamassa kulttuurin keinoin yhteistyössä Kulttuuria Kaikille -palvelun kanssa. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Ps. Lue myös Outi Salonlahden blogiteksti aiheesta.

Teksti & kuva: Rita Paqvalén / Kulttuuria kaikille -palvelu