Rita Paqvalén: Missä kulkee raja?
”Vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa. Yhteiskunnassa, jossa perusasiat ovat kunnossa, ihmisillä on oikeus ja vapaus tavoitella oman näköistään hyvää elämää. Ihmiset tuntevat osallisuutta ja luottamusta toisiinsa. Heikoimmista pidetään huolta. (Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023, s. 5, oma lihavointi)
Hallitusohjelma ja uuden hallituksen ministerivalinnat ovat synnyttäneet suurta keskustelua ja kritiikkiä Suomessa viimeisen kolmen viikon aikana - eikä syyttä. Toisin kun yllä olevassa sitaatissa luvataan, hallitusohjelma ja ministerien erilaiset ulostulot ovat herättäneet suurta huolta ja pelkoa maassamme. Kulttuuria kaikille -palvelussa olemme erittäin huolissamme sekä maamme että taide- ja kulttuurikentän yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta.
Viimeisten viikkojen aikana eri ministerien rasismisyytökset ovat värittäneet julkista keskustelua. Kaksi viikkoa sitten (30.6.2023) Vilhelm Junnila (ps) erosi elinkeinoministerin tehtävistään mm. esille nousseiden äärioikeistokytkösten ja natsisymboleilla vitsailujen takia, ja sen jälkeen useampaa perussuomalaisten puolueen ministeriä ja kansanedustajaa on syytetty mm. rasistisesta kielenkäytöstä, väestönvaihtoteoriaan ja etnonationalismiin liittyvistä kommenteista ja veljeilystä äärioikeiston kanssa. Nyt viimeisimpinä on kohu valtiovarainministeri Riikka Purran vanhoista rasistista ja väkivaltaa ihannoivista kirjoituksista.
Julkinen kritiikki ja etenkin maailmassa levinnyt ikävä maine sai pääministeri Petteri Orpon ja Purran pitämään yhteisen tiedotustilaisuuden keskiviikkona 12.7.2023, jossa Purra julkisesti pyysi anteeksi aikaisempia kirjoituksiaan, mutta ei sanallisesti tehnyt pesäeroa rasismiin. Edeltävänä päivänä (11.7.2023) hallitus julkaisi myös julkilausuman, jossa todetaan mm. että ”[h]allitus ja sen jokainen ministeri irtisanoutuu rasismista ja kaikenlaisesta ääriajattelusta sekä sitoutuu omassa työskentelyssään aktiiviseen työhön rasismia vastaan niin Suomessa kuin kansainvälisesti”. (Hallituspuolueiden puheenjohtajien julkilausuma 11.7.2023, siirryt Valtioneuvoston sivuille)
Julkilausuman sisältö mukailee mm. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta sekä Suomen eri lakeja. Hallitus siis kertoo sitoutuvan maan lakeihin ja meitä koskeviin sopimuksiin, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä ja miten hallitus määrittelee rasismia?
Sanoja ja tekoja
On hyvä, että Suomen hallitus ilmoittaa irtisanoutuvansa rasismista ja sitoutuvansa aktiiviseen antirasistiseen työhön, mutta pelkkä ilmoitus ei kuitenkaan riitä. Jotta hallituksen luottamusta voidaan palauttaa kansallisesti ja kansainvälisesti, vaaditaan tekoja ja selkeä toimenpideohjelma. Julkisuudessa ja mediassa julkilausuman merkitystä on epäilty, varsinkin kun Perussuomalaisten edustajat toistuvasti ovat vähätelleet julkisuudessa esitettyä kritiikkiä sekä viljelleet kaksoisviestintää. Valtiovarainministeri Riikka Purra kirjoitti esimerkiksi eilen (13.7.2023) Facebook-sivuillaan että ”[y]htä varmasti kuin aina uuden perussuomalaisen virheen osoittelu jatkuu ja tulee jatkumaan, perussuomalaisetkin jatkaa linjalla, johon meillä on selvä mandaatti. Jos se rasittaa muita puolueita liikaa, ongelma ei ole meidän”. (Riikka Purran Facebook-sivu)
Myös oikeusministeriön Olen antirasisti -kampanjasivuston poistaminen joitain päiviä sitten on herättänyt pelkoa yhdenvertaisuuden kaventamisesta, varsinkin kun oikeusministeri Leena Meri edellisen hallituskauden aikana kritisoi kampanjaa siitä, että se kiinnitti liikaa huomiota maahanmuuttajiin kohdistuneeseen syrjintään ja vihapuheeseen (Leena Meri: Oikeusministeriöllä kummallinen Antirasisti-kampanja, siirryt Suomen Uutisten sivuille). Oikeusministeriö julkaisi eilen tiedotteen, jossa todetaan, että kampanja liittyi edelliseen hallitusohjelmaan ja että nykyisen hallituksen hallitusohjelman ”toimenpiteitä yhdenvertaisuudesta ja rasisminvastaisesta toiminnasta” viedään yhdenvertaisuus.fi-verkkosivustolle, jota myös uudistetaan. Uusimpien tietojen (14.7.) mukaan osan materiaaleista palautetaan yhdenvertaisuus.fi -sivustolle.
Mutta mitkä ovat ne toimenpiteet hallitusohjelmassa rasisminvastaisesta toiminnasta, joihin oikeusministeriö viittaa? Uudessa hallitusohjelmassa ei mainita rasismia, antirasismia tai vihapuhetta sanallakaan ja yhdenvertaisuudesta on vain yksi maininta.
Jotta sanat eivät jäisi tyhjäksi, hallituksen ja sen puolueiden on konkreettisesti näytettävä, miten yhdenvertaisuutta ja antirasistista politiikkaa tehdään, ja osoitettava rahoitusta rasismin ja vihapuheiden kitkemiseen sekä rasististen rakenteiden purkamiseen – ja näin, kaikilla tahoilla, myös Valtioneuvoston käytävillä. Viimeiset viikot ovat osoittaneet sen, etteivät kaikki vielä ymmärrä, mistä on kyse, kun puhutaan vihapuheista, mikroaggressioista, rasismista ja antirasismista. Tarvitaan siis lisää työkaluja, koulutuksia sekä yhteisiä sääntöjä siitä, mikä on hyväksyttävää kielenkäyttöä ja toimintatapoja ja mikä ei ole. Antirasismi ei ole politiikkaa eikä kysymys mielipiteistä, vaan se on ihmisoikeuksien puolustamista ja syrjinnän vastustamista. Rasistinen puhe ja toiminta tulisi aina tuomita ja siitä tulisi seurata sanktioita.
Kenen Suomi?
Uudessa hallitusohjelmassa on paljon kohtia, jotka sellaisenaan realisoituna heikentäisi merkittävästi yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme, lisäisi polarisoitumista ja kyykyttäisi juuri niitä ihmisiä, jotka jo ennestään ovat olleet heikommassa asemassa. Toisin kuin artikkelin alussa olevassa sitaatissa luvataan, hallitusohjelma ei viesti välittävästä Suomesta, jossa kaikilla olisi mahdollisuus onnistua ja elää turvassa, tavoitella oman näköistä hyvää elämää sekä tuntea osallisuutta ja luottamusta.
Hallitusohjelmassa jaetaan päinvastoin maa kahtia - toisella puolella ovat ne, joille sitaatissa olevat kysymykset kuuluvat ja toisella ne, joille ne eivät kuulu. Ulkomaalaissyntyiset henkilöt ja erityisesti henkilöt globaalisesta etelästä rajataan erilaisten ehdotettujen toimenpiteiden kautta hyvinvointivaltion ulkopuolelle. Hallitusohjelman maahanmuuttoa koskevassa luvussa esitetään erilaisia keinoja, joiden kautta kiristettäisiin maahanmuuttopolitiikkaa esimerkiksi vaikeuttamalla oleskeluluvan saantia, heikentämällä kansainvälistä suojelua, vahvistamalla valvontaa, kiristämällä uusintahakemuksen tekoa, tehostamalla karkottamiskäytäntöjä ja vaikeuttamalla perheenyhdistämistä esimerkiksi vaatimalla maahantuloa edeltäviä kielitestejä. Kaikki nämä ehdottomat kiristykset viestivät hallituksen asenteesta koskien ulkomaalaissyntyisiä henkilöitä luoden turvattomuutta ja polarisoitumista.
Hallitus haluaa myös kiristää pysyvän oleskeluluvan saamisen mahdollisuuksia ja kytkeä sen kuuden vuoden oleskelun lisäksi kielitestillä todennettuun riittävään kielitaitoon sekä kahden vuoden työhistoriaan (”ilman muuta kuin hyvin lyhytaikaista turvautumista työttömyysturvaan tai toimeentulotukeen”) sekä tiukennettuun nuhteettomuusedellytykseen (s. 202). Työperäisestä maahanmuuttoa koskevassa osuudessa todetaan, että työvoimaa täydennetään ”ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta” sekä että ”painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi” (s. 204).
Hallitusohjelman ehdotus maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä on huolestuttanut monia. Toisaalta kiristäminen vaikeuttaisi Suomessa elävien maahanmuuttajien arkea huomattavasti, lisäisi pelkoa tulevaisuudesta ja vaikeuttaisi heidän mahdollisuuksiansa yhdistyä omien perheittensä kanssa, toisaalta tiukennettu maahanmuuttopolitiikka viestisi samalla, etteivät tietyt ihmisryhmät ole tervetulleita. Tämä viesti synnyttää turvattomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, polarisoitumista ja ruokkii vihapuheita. Jo nyt voidaan lukea mediasta, miten esimerkiksi osa somalitaustaisista henkilöistä ei uskalla kasvavan rasismin takia liikkua ulkona.
Ulkomaalaissyntyisten taiteilijoiden järjestö Globe Art Point ja Suomen Start Up -yhteisö ovat omissa kannanotoissaan kiinnittäneet huomioita niihin kohtiin hallitusohjelmassa, jotka vaikeuttavat ulkomaalaissyntyisten henkilöiden työskentelyä Suomessa. Molempia huolettaa erityisesti hallitusohjelmassa ehdotetut tiukentuneet kielivaatimukset sekä tiukennus työperusteiseen oleskelulupaan, jonka mukaan henkilö, jonka työsuhde on päättynyt ja joka ei ole kolmen kuukauden sisällä saanut uuden työpaikan, joutuisi poistumaan maasta.
Yllä mainittu karkotusehdotus heikentäisi yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla ja se lisäisi määräaikaisten työntekijöiden stressiä ja pahoinvointia. Ehdotus osoittaa myös, ettei hallitus ei tunne taide- ja kulttuurikentän sekä Start up-kenttien työllisyyden rakennetta, jossa epätyypilliset työsuhteet ja hankemuotoisuus on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Taide- ja kulttuurikentällä hyvin moni toimii freelancerina ja toimeentulo koostuu usein erilaisista silpuista, apurahoista ja harvemmin työsuhteista. Hallitusohjelmassa kirjoitetaan, että kiinnitetään huomioita freelancereiden asemaan, mutta entä ulkomaalaissyntyisten taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten asema?
Maahanmuuttopolitiikan kiristäminen ja sen vaikutuksia työntekijöiden oikeuksiin ja työllistymiseen ei ole ainoastaan uhka yhdenvertaisuuteen, vaan se olisi merkittävä uhka Suomen kasvuyritysyhteisöjen ja Suomen taidekentän tulevaisuuteen ja kansainvälistymiseen. Se heikentäisi myös Suomen houkuttelevuutta ja mainetta kansainvälisesti. Tai kuten Globe Art Point kirjoittaa lausunnossaan 28.6. 2023:
”The creative industries, including the arts and culture sector, have the potential to contribute significantly to a country’s economy. By reducing funding and limiting resources for foreign-born artists and cultural entrepreneurs, the government policy will hinder the growth of the creative industries and diminish the economic opportunities associated with them.” (Statement in response to the new government programme, siirryt Globe Art Pointin sivuille)
Yhdessä kohti avoimempaa taide- ja kulttuurikenttää
On tärkeä, että otetaan kantaa yhdessä rasismia vastaan ja tehdään aktiivista työtä sen eteen, että kaikilla on yhtäläisiä mahdollisuuksia toimia tekijöinä ja kokijoina. On myös hyvä muistaa, että Suomea ja suomalaista kulttuuri- ja taidekenttää ohjaa hallitusohjelman lisäksi myös muita sopimuksia ja strategioita sekä näitä kaikkia erilaisia yhdenvertaisuutta edistäviä lakeja.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 28.6.2023 ohjelman Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi: Opetus- ja kulttuuriministeriön toimenpideohjelma moninaisuuden edistämiseksi taiteen ja kulttuurin alalla (2023:28). OKM:n toimenpideohjelma moninaisuuden edistämiseksi taiteen ja kulttuurin alalla perustuu ministeriön asettaman työryhmän loppuraporttiin (2021). Julkaisun verkkosivuilla (Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi, siirryt sivustolle OKM.fi) kirjoitetaan, että sen ”tavoitteena on huomioida Suomen väestön moninaistuminen kaikessa taide- ja kulttuuripoliittisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Ohjelman läpileikkaavina periaatteina on edistää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista, kulttuuriperinnön moninaisuuden tunnistamista ja kulttuurien välisen vuoropuhelun vahvistamista sekä kaikkien Suomessa asuvien mahdollisuutta kasvattaa tietojaan ja taitojaan ja niiden hyödyntämistä työssä ja vapaa-ajalla.”
Ohjelmassa on esitetty monia tärkeitä toimenpiteitä ja kokonaisuutta, joiden kautta ministeriö edistää moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja antirasismia omassa toiminnassaan ja kulttuuripolitiikassaan ja muualla resurssiohjauksen kautta. Yksi osa-alue on tietopohjan vahvistaminen mm. antirasismista ja OKM ohjaa työntekijöitään suorittamaan THL:n erinomaista Verkkokoulutusta antirasismista ammattilaisille.
Suosittelemme kaikkia noudattamaan OKM:n
esimerkkiä. Kannustetaan myös osallistumaan Kulttuuria kaikille -palvelun ja moninaisuusagenttien järjestämille moninaisuuden verkkoklinikoille!
Rita Paqvalén
Kulttuuria kaikille -palvelun toiminnanjohtaja
Muokattu 4.8.2023: Muutettu tekstin linkkejä saavutettavammiksi. Sisältöä ei ole muutettu.
