Uusi selvitys julkaistu pohjoismaisen kirjallisuuden kielellisistä ja kansallista rajoista
Pohjoismainen kirjallisuuskenttä monikielistyy ja virallisten kielivähemmistöjen lisäksi Pohjoismaissa asuu yhä enemmän omalla äidinkielellään kirjoittavia, muualta muuttaneita kirjailijoita. Lisääntyvä monikielisyys tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita kirjallisuusorganisaatioille. Mikä on ei-valtakielellä kirjoittavien kirjailijoiden asema pohjoismaisissa kirjallisuusinstituutioissa ja miten kirjallisuus liikkuu kielten ja kansallisten rajojen yli Pohjoismaissa?
Ei-valtakielisten kirjailijoiden asemaa pohjoismaisissa kirjallisuusinstituutioissa vertaillaan tänään julkaistussa selvityksessä Wandering words. Comparisons of the Position of Non-dominant Language Writers in Nordic Organizations, jonka pohjalta järjestetään 18.3. “Literature without borders” -seminaari Pohjoismaisessa kulttuuripisteessä. Selvityksen ja seminaarin tavoitteena on etsiä yhteisiä pohjoismaisia ratkaisuja, jonka avulla ei-valtakielillä kirjoittavien kirjailijoiden asemaa voisi parantaa ja monikielisten kirjallisuuden liikkuvuutta ja näkyvyyttä Pohjoismassa voisi helpottaa.
Selvitys osoittaa, että vaikka pohjoismaiset kirjallisuusinstituutiot huomioivat ei-valtakielellä kirjoittavia kirjailijoita eri tavoin, kirjallisuuskentällä on edelleen monia kynnyksiä, jotka estävät kirjailijoiden yhdenvertaista osallistumista. Esteet juontavat juurensa pohjoismaisen kirjallisuuskentän kielelliseen ja kansalliseen rakenteeseen. Esteet liittyvät esimerkiksi kirjailijaliittojen jäsenyyteen, rahoitukseen, julkaisemiseen, kääntämiseen, näkyvyyteen tai vientiin, ja ne vaihtelevat eri maissa sekä maiden sisällä eri instituutioissa.
Esimerkiksi Norjan kirjailijaliitto on luonut hyvin toimivan järjestelmän ei-valtakielisten kirjailijoiden arvioimiseksi, mutta Norjan kansallinen kirjallisuuden vientiorganisaatio noudattaa toiminnassaan yksikielisyyspolitiikkaa ja sulkee ulkopuolelleen myös saamenkielisen kirjallisuuden. Suomessa taas on melkein päinvastainen tilanne. Suomalaiset kirjailijaliitot hyväksyvät jäsenikseen pelkästään kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet teoksensa suomeksi tai ruotsiksi. Suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI tukee ei-valtakielellä kirjoittavia kirjailijoita eri tavoin.
Selvitys osoittaa, että vaikka pohjoismainen kirjallisuuskenttä ei vielä ole täysin yhdenvertainen ei-valtakielellä kirjoittavien kirjailijoiden näkökulmasta, motivaatiota sekä hyviä esimerkkejä eri kielten huomioimiseen löytyy. Pohjoismaisen yhteistyön voimin olisi mahdollista ratkaista monia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi arviointiin ja julkaisemiseen, ja lisäksi yhteistyöllä voisi edistää sitä, että erikielinen kirjallisuus tavoittaisi lukijoita ympäri Pohjoismaita. Selvityksessä tuodaan esiin myös saamenkielisen kirjallisuuden asemaa ja muistutetaan, että Suomen, Ruotsin ja Norjan on yhdessä kannettava erityistä vastuuta saamenkielisenkirjallisuuden edistämisestä kaikilla kirjallisuuden ja kirjailijoiden tukemisen tasoilla.
Selvityksen ovat kirjoittaneet Outi Korhonen ja Rita Paqvalén. Selvityksen julkaisija on Kulttuuria kaikille-palvelu. Selvitys on saatavilla englanniksi PDF- ja DOC-verkkoversiona Kulttuuria kaikille -palvelun verkkosivuilta osiosta Diversity - Research and Reports.
Literature without borders -seminaaria voi seurata 18.3. klo 9.30–11 ja 13–17 suorana verkkolähetyksenä osoitteesta: ustream.tv/channel/issetv
