Väitöstilaisuus elokuvan kuvailutulkkauksesta 15.11.

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Auditorio II, Yliopistonkatu 3, Helsinki.

Vastaväittäjänä on Dr Phil, Reader in Translation Studies Sabine Braun, University of Surrey, ja kustoksena on professori Liisa Tiittula.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa englanniksi E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot

Maija Hirvonen
p. 050-4389019
maija.hirvonen(a)helsinki.fi

Väitöskirjan suomenkielinen tiivistelmä

Kielen kautta kuvakerrontaan: kuvailutulkkaus ja äänimaailma elokuvan tilan ilmentäjinä

Käännöstieteessä kiinnitetään huomiota perinteisen kieltenvälisen kääntämisen ohella nykyisin myös intermodaalisen kääntämisen muotoihin, jotka tekevät viestinnästä saavutettavaa aistirajoitteisten käyttäjien, kuten kuulo- ja näkövammaisten, kannalta. Intermodaalisessa kääntämisessä muuttuvat ilmaisukanava ja/tai -keinot, kun esimerkiksi puhe ja äänet tehdään nähtäviksi kirjoituksen kautta. Näkövammaisten kannalta saavutettavuutta parantaa kuvailutulkkaus, jossa kielennetään visuaalisesti havaittavaa tietoa puheen kautta kuvaillen esimerkiksi teoksia taidenäyttelyssä tai elokuvassa tapahtuvaa toimintaa.

Tämän tutkimuksen kohteena on elokuvan kuvailutulkkaus. Sen kannalta on kiinnostavaa selvittää, miten kieli ja kuvailutulkkaus ilmentävät tilaa ja miten tilaa hahmotetaan elokuvan äänimaailman kautta, sillä tila on keskeinen elokuvakerronnan ulottuvuus ja sen tulkitseminen nojaa vahvasti näköhavaintoon.

Tutkimuksen näkökulma on pääosin laadullinen painottuen kuvaavaan ja selittävään analyysiin, jossa lainataan elokuvan- ja kielentutkimuksen työkaluja: esimerkiksi selvitetään elokuvakerronnan keinoja ja verrataan niitä kielen keinoihin. Aineistona on samojen elokuvien erikielisiä kuvailutulkkauksia, joita vertaillaan toisiinsa. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia aineistolähtöisesti sekä aiempaa teoriaa ja tutkimusta hyödyntäen.

Tutkimuksessa paljastui, että kuvailutulkkauksessa voidaan jäljitellä elokuvakerronnan tapoja luoda tilavaikutelmia. Muun muassa henkilöhahmon näkökulman rakentuminen, otoksen kuvakoko ja huomiopiste sekä staattisen ja dynaamisen tarinankulun vaihtelu voivat heijastua kuvailutulkkauksessa. Tämä tulos tukee sitä tavoitetta, jonka mukaan kuvailutulkkaus pyrkii tarjoamaan käyttäjilleen elokuvallisia kokemuksia. Tulokset osoittavat, että erilaiset kielen ominaisuudet, kuten käsitteellistäminen ja linearisointi, voitaisiin valjastaa tiettyjen visuaalisten esitystapojen kielelliseen kuvaukseen entistä systemaattisemmin (esimerkiksi tietynlainen verbi kuvaamassa roolihenkilön havaintoa). Kuvailutulkkauksen vastaanottoa voisi helpottaa, jos tietyt kuvailutulkkauksen strategiat vakiintuvat tiettyjen elokuvan esitystapojen vastineiksi. Strategioiden vakiinnuttaminen ja yhtenäistäminen liittyy myös kysymykseen kuvailutulkkauksen laaja-alaisemmasta hyödyntämisestä visuaalisen tiedon sisällönkuvauksessa.

Toisaalta tutkimuksessa havaittiin eroavaisuuksia saman elokuvan erikielisissä kuvailutulkkauksissa, minkä taustalla ovat oletettavasti kielisysteemin erojen lisäksi erilaiset kerronnan ja kuvailutulkkauksen perinteet. Kiinnostavaa on, että samaa visuaalista objektia voidaan kuvata eri käsittein, esimerkiksi esineen ulkonäköä tai käyttöä painottaen, ja silti molemmat vastaavat kuvaa. Tämä tutkimus painottuu kuitenkin erojen sijaan samankaltaisuuden tarkasteluun. Tulokset tuovat uutta tietoa visuaalisen ja verbaalisen ilmaisun suhteesta sekä kuvailutulkkauksesta intermodaalisen kääntämisen muotona. Tuloksia voi soveltaa käytännön kuvailutulkkaustyöhön esimerkiksi käännösstrategioiden ja -keinojen määrittelyssä. Lisäksi tutkimus havainnollistaa, miten rikas ilmaisuvaranto kuvailutulkattu elokuva on.