Ohita navigaatio

5.3.2013

Kuvataidepalvelut tuovat hoitolaitoksiin elämyksiä ja toiminnallisuutta

Taidepalvelujen tuottaminen hoitolaitokseen edellyttää monialaista ja -ammatillista yhteistyötä sekä erityistä herkkyyttä asiakkaan kuulemisen ja toiminnan suhteen, ilmenee Pia Strandman-Suontaustan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tarkastettavasta väitöksestä.

Strandman-Suontausta tutki, miten taidepalveluja voidaan suunnitella ja toteuttaa asiakkaille, jotka eivät pääse taidemuseoiden vakiintuneiden palveluiden äärelle. Tutkimuksen osana kehitettiin kuvataiteeseen perustuva taidemuseon pysyvä palvelutuote. Taidepalvelun odotettiin olevan helppo- ja monikäyttöinen, saavutettava, kestävä ja turvallinen.

- Lähtökohtana väitöstutkimukselleni oli yhteistyö kulttuuri- ja taidealan sekä sosiaali- ja terveystoimen rajapinnalla. Toimijoiden välillä tarvitaan laajaa yhteistyötä ja -suunnittelua, kertoo Strandman-Suontausta.
 
Väitöstutkimuksessa kehitettiin kolme taidenäyttelynomaista kokonaisuutta yhteistyössä Hämeenlinnan Taidemuseon, kolmen taiteilijan ja hoitolaitosten kanssa. Kukin taiteilija suunnitteli taidemuseon tilauksesta teoskokonaisuuden, joka vietiin hoitolaitoksiin arvioitavaksi ja testattavaksi. Teokset jäävät pysyvästi museon kokoelmiin ja ovat hoitolaitosten lainattavissa.

- Palvelussa on huomioitu esityskonteksti, minkä takia siihen sisältyy erilaisia käyttöä helpottavia ominaisuuksia tai lisäpalveluja. Palvelun tulee esimerkiksi olla saavutettava myös vuodepotilaille. Tärkeäksi osoittautui myös koulutus palvelun käyttöön ja palvelun osittainen vakioiminen, Strandman-Suontausta selventää.
 

Taidekokemus on yksilöllinen ja henkilökohtainen

 
Väitöskirjansa nimellä "Vapautta vai vaikuttavuutta" Strandman-Suontausta haluaa kysyä, puhutaanko taiteen kokemisessa hoitolaitoksessa vapaudesta vai vaikuttavuudesta. Hän lähestyy kysymystä taiteen kentältä, lähinnä välittäjän asemasta.

- Taiteen ei pitäisi määrittyä hoitolaitoksissa kuntoutuksen tai hoivan tarpeista vaan yksilöllisistä odotuksista ja kulttuurisista tarpeista. Taide ja kulttuuri ovat ihmisen perusoikeuksia, joiden tulisi täyttyä elinpaikasta riippumatta, Strandman-Suontausta sanoo.

Strandman-Suontausta päätyy tutkimuksessaan puhumaan taiteesta vapauden diskurssina, millä hän haluaa painottaa taidekokemuksen yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Merkityksellinen taide tarjoaa tarkastelijalleen muun muassa erilaisia aistielämyksiä, kokemuksia ja tunteita. Hoitolaitoshenkilökunnan palautteessa painottui taidepalveluiden toiminnallisuus ja työvälineluonne.

Taidekokemuksen ja -palvelun merkityksen määrittää kuitenkin viime kädessä asiakas.
 
Väitöskirja on ilmestynyt helmikuussa 2013 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa. Tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta: books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks(a)aalto.fi, p. 050 313 70 86.

Lisätietoja:

Pia Strandman-Suontausta
p. 050 382 4621
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
 
Siirry sivun alkuun
  • jaa: Facebook
  • jaa: Twitter
  • jaa: Linkedin