Kulttuuria kaikille -palvelun tavoitteet eduskuntavaaleissa 2023
Kuluneet pandemiavuodet sekä kulttuurikenttään kohdistuvat leikkaukset ovat koetelleet suomalaisia taide- ja kulttuuritoimijoita. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat olleet vapaan kentän toimijat, freelancerit sekä erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat taide- ja kulttuurikentän ammattilaiset. Taloudellinen ahdinko on myös heikentänyt kulttuuristen oikeuksien toteutumista koko yhteiskunnassa. Samalla viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, kuinka suuri merkitys taiteella ja kulttuurilla on jaksamiselle, hyvinvoinnille ja osallisuudelle. Hyvinvoinnin lisäksi erilaiset selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että taiteella ja kulttuurilla on suuri merkitys kansantaloudelle.
Suomi tarvitsee vahvaa taide- ja kulttuurikenttää. Kulttuurin jälleenrakentamisessa on varmistettava, että kaikkien kulttuuriset perusoikeudet toteutuvat ja että heikossa asemassa olevien taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden asema vahvistuu. Yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumiseksi alalla tarvitaan tehokkaampia keinoja ja tukimuotoja sekä toimintamalleja rasististen ja muiden syrjivien rakenteiden purkamiseksi. Tulevalla hallituskaudella on lisäksi varmistettava, että kaikki julkiset rekrytoinnit, päätöksentekoprosessit sekä luottamustehtävien nimeämiskäytännöt heijastavat yhteiskunnan moninaisuutta. Uusia velvoittavia käytäntöjä tarvitaan myös takaamaan, että kulttuurikentän tilat ovat esteettömiä (myös työntekijöille ja taiteilijoille!) ja kulttuurikentän palvelut sekä taiteen perusopetus ovat saavutettavia kaikille.
1. Yhdenvertaiset työskentelymahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla
Suomalaisen taide- ja kulttuurikentän tulee heijastaa yhteiskunnan moninaisuutta – kaikilla tasoilla. Polku taiteilijaksi alkaa jo lapsena. Taideharrastusten ja taiteen perusopetuksen tulee järjestää kaikille saavutettavasti. Taiteilijapolku etenee usein lapsuuden harrastuksista taideopintoihin toiselle ja kolmannelle koulutusasteelle ja sieltä työelämään. Tutkimusten mukaan monet vähemmistöasemassa olevat taiteilijat, esimerkiksi ulkomaalaissyntyiset, rodullistetut sekä vammaiset taiteilijat, kokevat syrjintää tällä polulla. Heidän osaamistaan ei usein tunnisteta, heidän on haastavaa päästä kulttuurialan koulutukseen ja heidät saatetaan ohittaa rekrytoinneissa. Työskentelytilat eivät aina ole esteettömiä, mikä sulkee monia vammaisia ihmisiä ulos kulttuurialalta.
Kulttuuri- ja taidealalla työoloja heikentävät valitettavan usein myös häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Jokaisella on oikeus työskennellä turvallisessa ilmapiirissä.
Mitä päättäjien pitää tehdä?
- Päättäjien tulee velvoittaa taide- ja kulttuurilaitoksia edistämään moninaisuutta rekrytointipäätöksissä. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön ja taidealan rahoituksen kautta. Ulkomaalaissyntyisillä, rodullistetuilla ja vammaisilla henkilöillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet työllistyä kulttuurialalle. Valtionosuutta saavissa laitoksissa on oltava kiintiöt vähemmistöön kuuluville työntekijöille. Rekrytoinnissa voidaan käyttää positiivista erityiskohtelua.
- Päättäjien on huolehdittava esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön kautta siitä, että kulttuurialan oppilaitokset (taiteen perusopetuksesta korkeakouluihin asti) huolehtivat opetuksen saavutettavuudesta ja tarvittavasta tuesta oppilaille/opiskelijoille sekä järjestävät valintakokeet yhdenvertaisesti ja saavutettavasti.
- Esteettömyyslainsäädäntöä täytyy tiukentaa ja valvoa tarkemmin. Esimerkiksi työpaikkojen tulee kuulua esteettömyyslainsäädännön piiriin: työskentelytilojen, kuten toimistojen ja digialustojen, tulee olla esteettömiä ja saavutettavia. Kulttuurirakennusten remontoimisessa ja uusien tilojen rakentamisessa on huolehdittava esteettömyydestä, myös henkilökunnan ja esiintyjien tiloissa. Tällä hetkellä esteellisten tilojen rakentamisesta ei tule juuri seuraamuksia.
- Päättäjien ja rahoittajien (esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö, Taiteen edistämiskeskus) tulee puuttua voimakkaammin kulttuurialalla tapahtuvaan häirintään ja epäasialliseen kohteluun sekä ehkäistä sitä. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee antaa enemmän toimivaltuuksia työelämän alueella. Kulttuuri- ja taidealan työnantajia on vaadittava tekemään yhdenvertaisuussuunnitelma (myös alle 30 hengen työnantajia).
- Kulttuurin toimialan eettinen toimielin olisi yksi tapa puuttua häirintään ja syrjintään. Elimen perustamista voitaisiin harkita vielä uudelleen.
2. Yhdenvertaisuus taidehallinnon lähtökohdaksi
Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi suomalaisella taide- ja kulttuurikentällä on varmistettava, että yhdenvertaisuussuunnitelmat ohjaavat kaikkea toimintaa. Yhteiskunnan moninaisuuden on näyttävä kulttuurihallinnossa, nimeämisprosesseissa, vertaisarvioinneissa, johtajarekrytoinneissa ja muissa päätöksentekoprosesseissa. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi on myös lisättävä kulttuurihallinnon ja kulttuurikentän osaamista yhdenvertaisuuteen, moninaisuuteen ja saavutettavuuteen liittyvissä kysymyksissä tarjoamalla alalla toimiville koulutuksia sekä palkkaamalla kulttuuriorganisaatioihin esimerkiksi moninaisuusasiantuntijoita.
Mitä päättäjien pitää tehdä?
- Ulkomaalaissyntyisille ja -taustaisille, rodullistetuille, vammaisille ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville taiteilijoille ja alan asiantuntijoille on varattava edustus julkisen taide- ja kulttuurihallinnon päätöksenteon prosesseissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Myös muiden kielten kuin suomen ja ruotsin kielen käyttämisen toimikunnissa ja muussa päätöksenteossa olisi oltava mahdollista esimerkiksi tulkkien avulla.
- Päättäjien on varmistettava, että kaikesta konsultoinnista, työryhmiin kuulumisesta ja kommentoimisesta maksetaan palkkaa. Esimerkiksi kokemusasiantuntijana toimiminen työryhmissä on työtä, josta kuuluu maksaa palkkio.
- Päättäjien on johdettava kulttuurialaa olemassa olevan tiedon avulla. Tiedolla johtamisessa voi hyödyntää esimerkiksi Cuporen, OKM:n ja Taiken toteuttamia yhdenvertaisuuteen ja kulttuurihyvinvointiin liittyviä selvityksiä sekä Kulttuuria kaikille -palvelun tarjoamia selvityksiä ja työkaluja saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden parantamiseksi. Kulttuuria kaikille -palvelu ja monet muut moninaisuuden asiantuntijat, kuten koulutetut moninaisuusagentit, tarjoavat lisäksi räätälöityjä koulutuksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja inklusiivisen johtajuuden vahvistamiseksi taide- ja kulttuurikentällä.
3. Kaikille yhdenvertainen oikeus kulttuuriin ja taiteeseen
Osallistuminen kulttuurielämään on jokaisen perusoikeus. Tutkimustieto vahvistaa taiteen ja kulttuurin lisäävän hyvinvointia. Yhdenvertainen osallistuminen toteutuu poistamalla osallistumisen esteitä, huolehtimalla kulttuuripalvelujen saavutettavuudesta ja huomioimalla ihmisten ja heidän kulttuuristen tarpeidensa moninaisuus. Ihmisten kulttuurisia oikeuksia ja kulttuurihyvinvointia voidaan edistää moniammatillisella ja sektorirajat ylittävällä yhteistyöllä sosiaali- ja terveysalan (sote), hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen alan (hyte), järjestöjen ja kulttuurialan välillä. Lisäksi julkisten tuen tulee kohdistua sellaiseen kulttuuritoimintaan, joka on kaikkien, ei ainoastaan hyvinvoivan väestöryhmän, ulottuvilla.
Osallisuutta edistäviä keinoja kulttuurialalla ovat esimerkiksi erilaiset kulttuurikaveri-mallit, asiakasraadit, ihmisten luo viedyt kulttuuripalvelut, erilaisille kohderyhmille räätälöidyt kulttuuripalvelut sekä taloudellisia osallistumisen esteitä poistavat ratkaisut. Laajalle levinnyt esimerkki näistä on Kulttuuria kaikille -palvelun kehittämä ja ylläpitämä Kaikukortti-toiminta. Kaikukortti on kortti, jolla pienituloiset voivat hankkia maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja Kaikukortti-verkoston kulttuuripalveluihin ja opistoihin. Kaikukortin tietokanta (Kaikukanta) edistää kulttuurihyvinvointiin liittyvää tiedolla johtamista, kuten palvelujen kohdentamista mahdollisimman yhdenvertaisesti. OKM:n ja STM:n tukema Kaikukortti vahvistaa poikkisektorillista yhteistyötä kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä yli 50 kunnassa ja maakunnassa, joissa on kaikkineen yli 1,6 miljoonaa asukasta.
Mitä päättäjien pitää tehdä?
- Sote-, hyte- ja kulttuurialan sekä järjestöjen sektorirajat ylittävää yhteistyötä on vahvistettava ja valtion rahoitusta kohdistettava yhteistyössä toteutettuihin kulttuurihyvinvoinnin palveluihin ja rakenteisiin.
- Puolueiden, ministeriöiden, valtion laitosten ja työryhmien välistä yhteistyötä on vahvistettava, jotta Kaikukortista tulee valtakunnallinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä osallisuuden lisäämisen työkalu.
- Päättäjien tulee edistää Kaikukannan rahoituksen saamista valtion budjettiin (sosiaali- ja terveysministeriön ja STEAn rahoituksen piiriin).
- Kaikukannan tuottamat yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja kulttuurihyvinvointiin liittyvät tilastot on otettava käyttöön valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden tiedolla johtamisessa, päätöksenteossa ja strategioissa sekä oman työn tarkastelussa.
Kulttuuria kaikille -palvelu / Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry
