Rita Paqvalén: Kirjamessut, kääntäjät ja kirjallisuuden monikielisyys
Syksy on kiireistä aikaa kirjallisuuden kentällä. On saatava kaikki kirjat valmiiksi ja ulos markkinoille kirjallisuuden kekriä, eli sadonkorjuujuhlaa, varten. Suomen kirjallisuuden kekriä vietetään toisaalta ammattilaisille tarkoitetuilla kansainvälisillä kirjamessuilla, joista Frankfurtin kirjamessut ovat tunnetuin esimerkki, toisaalta yleisölle avoimilla kirjamessuilla mm. Göteborgissa ja Turussa syyskuussa sekä tänään alkavilla kirjamessuilla Helsingissä.
Tämän vuoden kirjallisuussyksy on ollut poikkeuksellisen kiireinen johtuen siitä, että Suomi oli äskettäin järjestettyjen Frankfurtin kirjamessujen (8.-12.10.) teemamaa.Frankfurtin kirjamessut ovat ensisijaisesti kirjallisuusammattilaisten messut, jossa agentit juoksevat kilpaa käännösoikeuksien myynnissä ja maiden edustajat yrittävät tuoda esiin oman maan kirjallisuuden erityislaatua.
Suomi messujen kunniavieraana sai kokonaisen hallin käyttöönsä Suomi-brändin esiintuomiseksi. Tähän suunnittelijat Natalia Baczyńska Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä olivat rakentaneet valkoisen ilmavan maailman. Kuusi ympyrämuotoista väliseinää jakoi paviljongin erilaisiin tiloihin, joissa kävijä sai kuulla keskusteluita suomalaisesta kirjallisuudesta, kokeilla aivorunoutta, raapaista esiin runoja, selailla suomalaisia kirjoja eri kielillä tai tutustua suomalaisten lastenkirjakuvittajien maailmoihin. Messualueen ohjelman lisäksi Suomi näkyi ja näkyy edelleen Frankfurtissa ja ympäri Saksaa laajassa kulttuuriohjelmassa, johon kuuluu kirjailijavierailuiden lisäksi mm. monta erilaista taide- ja arkkitehtuurinäyttelyitä sekä Peter von Bagh Carte Blance ja Aki Kaurismäki Retrospective -suomielokuvasarjoja.
FILI - Finnish Literature Exchange, joka vastasi Suomen ohjelmasta ja näkyvyydestä messuilla, oli rakentanut monipuolisen kirjallisuusohjelman "Finnland. Cool" -sloganin alle. Siihen mahtui niin kirjallisuushistoriaa, bestsellereitä, runoutta, muumeja, suomalaista designia ja kliseitä, mutta myös keskusteluita suomalaisen kirjallisuuden monikielisyydestä, transkulttuurisuudesta sekä kirjallisuuskentän rajoista. Rajat ovat tietysti erittäin näkyviä kirjamessuilla, jossa kirjallisuuden kansalliset ja kielelliset rajat sekä niihin kohdistuvat taloudelliset hyödyt korostuvat.
Kirjallisuuskentän rajat sekä muunkielisten kirjailijoiden mahdollisuudet toimia suomalaisella ja saksalaisella kirjallisuuskentällä olivat myös teemana Kulttuuria kaikille -palvelun, FILIn ja Taiteen edistämiskeskuksen järjestämässä paneelikeskustelussa Who gets to play on the literary field? (Kuka pääsee toimimaan/leikkimään kirjallisuuskentällä?). Tähän keskusteluun, jonka vetäjänä toimin, osallistui suomalainen kirjailija Sabira Ståhlberg ja saksalainen Frank Albers, joka vastaa Chamisso-kirjallisuuspalkinnosta saksaksi kirjoittaville siirtolaistaustaisille tai ei-saksalaisille kirjailijoille.
Vaikka ohjelma kirjallisuusmessuilla oli laaja ja onnistui välittämään hyvin monipuolisen kuvan suomalaisesta kirjallisuudesta, on muistettava, että ohjelman valinnat perustuivat paljolti siihen mitä oli käännetty tai ehditty kääntää messuja varten saksaksi. Tämä rajaus jättää aina suuren osan kirjailijoista ulkopuolelle sekä korostaa käännösten roolia kirjallisuuden liikkuvuudessa. Tästä syystä kääntäjät ovat sekä messujen että kirjallisuuden suuria sankareita, jotka mahdollistavat kielellisten ja kansallisten rajojen ylittämisiä.
Erityisen ilahduttavaa oli törmätä Frankfurtin messuilla kahteen saksaksi käännettyyn kokoelmateokseen, jotka heijastavat suomalaisen kirjallisuuden monikielisyyttä ja moniäänisyyttä. Ironista kyllä kumpikaan ei ole saatavilla Suomessa suomeksi tai ruotsiksi. Toinen teoksista, Erbmütter Welttöchter, nostaa esiin saamelaista nykyrunoutta, eli kirjailijoiden Rauni Magga Lukkarin ja Inger-Mari Aikio-Arianaickin runoja.Toiseen teokseen Invasion Paradies. Lesebuch über die Möglichkeiten Finne zu sein on koottu Suomessa asuvien transkulttuuristen ja suomalaissyntyisten kirjailijoiden tekstejä sekä artikkeleita ja puheenvuoroja suomalaisen kirjallisuuden monikielisyydestä. Teoksen on toimittanut unkarilainen Johanna Domokos ja hänen opiskelijansa Bielefeldistä ovat kääntäneet teoksen tekstit. Saamelaisten runoilijoiden tekstit on kääntänyt Christine Schlosser.
Edellä mainitut esimerkit osoittavat, kuinka tärkeitä käännökset ovat kirjojen ja kirjailijoiden liikkuvuuden ja näkyvyyden kannalta. Ne muistuttavat myös siitä, että ulkomaan kirjamarkkinat tai taloudelliset argumentit eivät koskaan saa olla ainoa valintaperusta käännöksille. On tärkeä varmistaa että teokset liikkuvat ja niitä käännetään myös maan rajojen sisällä, jotta kaikki suomalaiset koululaiset ja muut lukijat voisivat tutustua, kuten saksalaiset nyt, saamelaiseen sekä yleisesti Suomen monikieliseen nykykirjallisuuteen - suomeksi ja ruotsiksi.
Keskustelu kirjallisuuden monikielisyydestä jatkuu seuraavaksi Helsingin kirjamessuilla lauantaina 25.10. kello 16 (Wine Corner), jolloin kirjailijat Olga Martynova ja Zinaida Lindén sekä kirjallisuudentutkija Heidi Grönstrand keskustelevat aiheesta "Monikielisyys ja kirjailijuus".
Teksti ja kuvat: Rita Paqvalén / Kulttuuria kaikille -palvelu
