Maija Koivisto: Saavutettavuus lähes huipussaan – Coldplayn keikka kokemuksena ensikertalaiselle
Huippusuosittu brittiläinen rock-bändi Coldplay esiintyi Suomessa elokuun alussa. Yhtye on tahtonut panostaa keikkojensa saavutettavuuteen. Kuuro viittomakielinen Maija Koivisto oli yksi niistä, jotka pääsivät kokemaan kokonaisvaltaisen musiikkielämyksen. Hän kirjoitti keikkakokemuksesta artikkelin blogiimme.
Kulttuuri on aina ollut minulle tärkeää, mutta suurin osa kokemuksistani on rajoittunut viittomakielisiin tapahtumiin – ei vain siksi, että nämä tapahtumat edustavat minun yhteisöni kulttuuria, vaan myös siksi, että niissä saavutettavuus on luonnollisesti huomioitu. Näissä tilaisuuksissa minun ei tarvitse huolehtia siitä, näenkö esitystä paikaltani, onko valaistus riittävän hyvä viittomisen näkemiseen, saanko tulkin, ovatko paikat riittävän hyvät tulkkauksen seuraamiseen tai joudunko useamman tunnin ajan kannattelemaan puhelinta, jotta pystyn seuraamaan siitä esityksen tekstitystä. Viittomakielisissä tapahtumissa saavutettavuus on minulle itsestäänselvyys, mikä mahdollistaa stressittömän keskittymisen kulttuurinautintoon.
Valitettavasti tämä saavutettavuuden taso ei aina toteudu ei-viittomakielisissä tapahtumissa. Aiemmin on tullut vastaan tilanteita, joissa tulkkausta ei ole ollut saatavilla, tekniikka on pettänyt tai istumapaikaltani en ole pystynyt seuraamaan esitystä riittävän hyvin. Olen usein välttänyt osallistumista ei-viittomakielisiin kulttuuritapahtumiin, sillä en halua riskeerata eurojani ja kokea turhautumista, jos saavutettavuus ei toteudu.
Yli 40-vuotiaana olin vielä kokematta ensimmäistä konserttiani, mutta Coldplayn keikka muutti tämän. Pääsin vihdoin kokemaan, miten inklusiivinen ei-viittomakielinen konserttielämys voi parhaimmillaan olla kuurolle viittomakieliselle henkilölle. Tämä kokemus oli avartava ja inspiroiva, ja haluan jakaa sen teidän kanssanne.
Coldplayn keikalla oli mukana kaksi kuuroa viittomakieliartistia. He olivat valmistelleet esityksen yhdessä kahden kuulevan viittomakielen tulkin kanssa. Kuulevat tulkit toimivat syöttötulkkeina. Tämä yhteistyö mahdollisti sen, että kuurot viittomakieliartistit pystyivät hyödyntämään viittomakielen ominaispiirteitä ja ilmaisemaan esityksen taiteellisesti ilman, että sanat sitoivat heitä. Esitys oli kaunis ja koskettava, inklusiivinen ja esteettinen kokemus, joka teki vaikutuksen niin silmille kuin mielellekin.
Uutena kokemuksena sain kokeilla myös Subpac-liivejä, jotka välittivät musiikin värähtelynä kehooni. Tämä lisäsi musiikin fyysistä kokemusta merkittävästi. Aiemmin olen tanssinut yökerhoissa tai muissa paikoissa, joissa on ollut voimakkaat bassot. Silloin olen tuntenut lähinnä rytmin ja basson. Subpac-liivien avulla värähtelyt olivat kuitenkin tarkempia, ja niiden vaihtelut toivat uuden tason musiikin kokemiseen.
Coldplayn keikan visuaalisuus oli päätä huimaavaa, ja se todella toi musiikin elävästi esiin myös kuuroille katsojille. Valojen, värien ja efektien käyttö oli vaikuttavaa ja loi tunnelman, joka oli yhtä aikaa sykähdyttävä ja mukaansatempaava. Esimerkiksi valorannekkeet, jotka reagoivat musiikin rytmiin ja säveliin, loivat visuaalisen yhteyden musiikkiin. Se toimi musiikkina kuuroille silmille.
Mustat Subpac-liivit korostivat konserttielämystä. Kuva: Maija Koivisto
Konsertin saavutettavuuteen jäi kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Ensinnäkin tekstitys olisi ollut merkittävä lisä konserttielämykseen, jolloin katsojat olisivat voineet seurata lyriikoita silloin, kun he halusivat katsoa muualle kuin viittomakieliartisteihin. Tekstitys olisi erityisen tärkeä niille kuulovammaisille, jotka eivät käytä viittomakieltä.
Tekstityksen lisäksi tiedottamista saavutettavista elementeistä olisi voitu parantaa. Vaikka liput Coldplayn keikalle tulivat myyntiin jo vuosi sitten, tieto Subpac-liiveistä, viittomakieliartisteista ja muista saavutettavuuselementeistä tuli vasta pari viikkoa ennen tapahtumaa.
Tällaisia saavutettavia ratkaisuja toivoisin näkeväni enemmänkin kulttuuritapahtumissa. Haluaisin muiden kuulevien ja ei-vammaisten ihmisten lailla vain hankkia liput ja ilmestyä paikalle ilman, että joudun tekemään kaikenlaisia järjestelyjä ja jännittämään, toteutuuko saavutettavuus. Coldplayn keikka antoi minulle toivoa siitä, että tämä voi olla mahdollista myös muissa tapahtumissa. Toivottavasti tällaista tulen näkemään tulevaisuudessakin.
On tärkeää, että tapahtumajärjestäjät kertovat avoimesti siitä, millaisia saavutettavuustoimia he pystyvät tarjoamaan ja mitä eivät. Näin yleisön on helpompi hahmottaa, kuinka tapahtuma täyttää heidän tarpeensa. Vielä tärkeämpää on ilmoittaa selkeästi, kuka tapahtumaorganisaatiossa vastaa saavutettavuus- tai esteettömyysasioista. Hyvä esimerkki tästä on Elokapina, joka kertoi oma-aloitteisesti eräässä Instagram-postauksessaan, ettei ekokeskuksessa ollut viittomakielen tulkkausta. Tämä tieto oli minulle positiivinen yllätys, sillä se osoittaa, että esteettömyyskysymyksiä on pohdittu ja niistä on viestitty avoimesti. Tällainen läpinäkyvyys on arvokasta ja antaa toivoa siitä, että esteettömyys otetaan vakavasti, vaikka resursseja ei olisikaan yhtä paljon kuin suurissa tuotannoissa.
Pienetkin järjestäjät voivat tehdä paljon viestimällä avoimesti ja varmistamalla, että kaikki osallistujat tuntevat olevansa huomioituja. Coldplayn keikka oli loistava esimerkki siitä, miten huippuluokan saavutettavuus voi toimia, mutta myös pienillä askelilla voidaan saada aikaan merkittäviä parannuksia kulttuuritapahtumien saavutettavuudessa. Tämä vaatii kuitenkin järjestäjiltä halua toimia, oppia ja kuunnella.
Maija Koivisto
Maija on kuuro viittomakielinen väitöskirjatutkija, jolla on taustaa draamakasvatuksessa ja joka on myös tutkinut viittomakielistä esitystaidetta.
