Jaana Denisova-Laulajainen: Moninaisuus kunnissa -juhlaseminaarin yhteenveto ja pohdinnat
Lumisena marraskuun aamuna ihmiset kokoontuvat Opetushallituksen talossa Moninaisuus kunnissa -juhlaseminaaria varten. Kymmenen vuotta sitten moninaisuudesta, tasa-arvosta, osallisuudesta, saavutettavuudesta ja kuulumisesta (DEIA&B: diversity, equity, inclusion, accessibility & belonging) puhuttiin hyvin vähän. Tänään se tuo yhteen monia ihmisiä eri taustoista, olosuhteista ja puolilta maailmaa.
Moninaisuus kunnissa -juhlaseminaari on kaksivuotisen opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman Moninaisuus kuntien taide- ja kulttuuritoiminnan lähtökohtana 2025 -hankkeen huipentuma. Projekti kesti tammikuusta 2023 joulukuuhun 2024 ja sen toteutti Kulttuuri kaikille -palvelu yhteistyössä OKM:n, Taiteen edistämiskeskuksen (Taike), Globe Art Pointin (GAP), Oulu 2026:n ja Espoon kaupungin kulttuuriyksikön kanssa. Hankkeen missiona on ollut DEIA&B-osaamisen ja -työkalujen tehostaminen, kouluttaminen ja toteuttaminen kuntasektorilla. Projektin puitteissa on tehty paljon: moninaisuusagenttien toteuttamasta verkkoklinikka-sarjasta Moninaisuuden sillanrakentaja -kurssiin ja Vastuullisuuskumppaniohjelmaan. Kaiken kaikkiaan Moninaisuus kunnissa loi mahdollisuuden yhteisöllisyyden ja luottamuksen rakentamiseen paikallisella ja valtakunnallisella tasolla.
Päivän alku
Meillä on tiukka ohjelma, joka alkaa projektijohtajan Arlene Tuckerin avaussanoilla. Hän korostaa, että on tärkeää luoda tiloja, joissa ihmiset, jotka eivät tavallisesti tapaa, voivat tulla yhteen ja jakaa, löytää ja juhlia yhteistä pohjaa sekä ymmärtää erojansa. Olen (kuten luultavasti monet muutkin) täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
Jatkamme moninaisuusagentti ja taiteilija Kemê Pellicerin vetämällä grounding-harjoituksella, jota seuraa vastavalmistuneiden Moninaisuuden sillanrakentaja -kurssilaisten, Rozabela Singhin (Saimaan ammattiopisto Sampo) ja Sami Sivosen (Saimaan Nuorisoseurat) pohdintoja. Moninaisuusagentti ja teatterialan ammattilainen Ilaria Tucci esittelee moninaisuusagentteja – taide- ja kulttuurialan ammattilaisia, joilla on monikulttuurinen tausta, strategista moninaisuusosaamista sekä suomalaisen työetiikan tuntemusta. Taiken taideasiantuntija Anna Sidorova esittelee dialogikortit, uuden työkalun tasa-arvon ja kestävyyden edistämiseen taide- ja kulttuuripalveluissa. Heli Metsäpelto (Oulun Kulttuurisäätiö) yhdessä Ville Leinon (Espoon kaupunki) kanssa tarjoavat näkemyksiä Vastuullisuuskumppaniohjelmaan, joka on puolitoistavuotinen pilottiohjelma, jossa moninaisuusagentit Ilaria Tucci ja Arlene Tucker työskentelevät Espoon kaupungin ja Oulun 2026:n edustajien kanssa auttaakseen organisaatioita tunnistamaan rakenteellisia lohkoja tasapuolisempien ohjelmien ja työvoiman luomisessa.
Iltapäivän ohjelma
Vilkas keskustelu toivosta ja sitkeydestä taiteen ja kulttuurin alalla Suomessa ja Pohjoismaissa Maija Lummepuron (OKM) ja Henri Terhon (Taike) välillä päättää virallisen ohjelman. Maija ja Henri käyttävät rinnakkaiskieleilytaitojansa vaihtaen vaivattomasti englannin ja suomen kielen välillä. Koko seminaarin ajan upea Outi Salonlahti Kulttuuria kaikille -palvelusta kääntää ja litteroi kaiken, mitä sanotaan, helpottaen keskinäistä ymmärrystämme. Inkluusiota edistävien työkalujen hyödyntäminen vastatakseen monipuolisiin tarpeisiimme motivoi Kulttuuria kaikille -palvelua mahdollistamaan erilaisia ilmaisu-, viestintä- ja ymmärrystapoja.
Interaktiivisin (hauskin ja yllättävän tunteellinen) osa seminaarista on ehdottomasti verkostoituminen musiikkituolien ääressä: kun Yalla Collectiven musiikki soi, liikumme salin ympäri. Kun musiikki loppuu, istumme alas lähimpänä olevaan tuoliin. Näin olemme yhtäkkiä kahden tai kolmen muun ihmisen seurassa, jotka saatamme tuntea tai emme. Kysymällä toisiltamme harkiten suunniteltuja kysymyksiä kerromme itsestämme ja opimme toisista syvemmällä tasolla, mikä auttaa luomaan yhteenkuuluvuuden ja yhteisen tarkoituksen tunteen. Vaikka meille on annettu tarpeeksi aikaa tähän, en halua tämän osan päättyvän: meitä on niin paljon tässä salissa, ja toivon, että minulla olisi mahdollisuus tutustua kaikkiin.
Päivän yhteinen aikamme kuitenkin päättyy. Kulttuuria Kaikille -palvelun toiminnanjohtaja Rita Paqvalén käyttää hetken tunnustaakseen ja kiittääkseen henkilökohtaisesti kaikkia projektiin osallistuneita. Hän korostaa ihmisten arvoa, henkilökohtaisia yhteyksiä ja yhteisön rakentamisen merkitystä. Rita pohtii tilaisuuden katkeransuloisuutta projektin päätyttyä, mutta näkee hankkeen lopun ponnahduslautana uusiin alkuihin. Sen jälkeen Rita päättää seminaarin lausuen Erik Blombergin kauniin runon ”Älä pelkää pimeyttä”, joka muistuttaa, ettei tuntematonta tarvitse pelätä, vaan lähestyä sitä rohkeasti ja uteliaasti.
Henkilökohtaisia pohdintoja seminaarista
Lähes viisi vuotta sitten Suomeen muuttaneena kulttuurituottajana, projektikoordinaattorina, kääntäjänä ja moninaisuusagenttina kokemukseni muovautuvat navigoimalla uudessa kulttuuri- ja yhteiskuntamaisemassa samalla, kun teen työtä osallisuuden eri äänien vahvistamisen eteen. Nämä risteykset vaikuttavat pohdintoihin tämän päivän seminaarista, joka, kuten suuri osa tekemistäni, pyörii meneillään olevan DEIA&B-työn ja yhteisön rakentamisen ympärillä.
Mikä kulkee punaisena lankana koko seminaarin, puheiden, henkilökohtaisten kohtaamisten ja avoimen dialogin läpi on se, että moninaisuustyö on jatkuvaa ja sillä ei ole lopullista päätepistettä. Ei voi olla koskaan täysin valmis oppimisen kanssa: aiheen laajuuden vuoksi on aina jotain uutta tutkittavaa liittyen rakenteelliseen rasismiin, valkoisuuteen, tiedostamattomiin ennakkoluuloihin, tietoisuuteen vallasta ja etuoikeudesta jne. Muutos on hidasta, varsinkin kun kyse on tiettyjen ryhmien mentaliteettien haastamisesta ja rakenteiden muutoksesta, jotka ovat olleet olemassa vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Tästä syystä tarvitsemme moninaisuustyössämme jatkuvuutta, johdonmukaisuutta, aktiivista osallistumista ja tarkoituksellisuutta.
Kaikki alkaa meistä. Organisaatioiden tai rakenteiden muutos ei ole mahdollista ilman omavastuullisuutta, kouluttautumista, uskomusten kyseenalaistamista ja henkilökohtaisten ennakkoluulojen haastamista – sitä epämukavaa työtä. Siksi moninaisuuden osaamisen kehittäminen on välttämätöntä – vain tekemällä "kotitehtävät" itse voimme edistää muutosta laajemmassa mittakaavassa.
Moninaisuustyössä on kyse ihmisistä, yhteisöstä ja liittolaisista. Tuomme erilaisia näkökulmia ja ideoita, tuemme ja luotamme toisiimme. Kukaan ei voi eikä kenenkään tarvitse tehdä tätä työtä yksinään, siksi yhteisöllisyys ja ihmissuhteiden rakentaminen on ollut projektin ytimessä. Niin monien ihanien ihmisten näkeminen ympärilläni lämmittää sydäntäni: tiedän, että kumpikaan meistä ei ole tekemässämme yksin.
Katse tulevaisuuteen
Emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kysyn itseltäni usein: onko millään, mitä teen, järkeä tai minkäänlaista vaikutusta? Pitäisikö minun edes jatkaa yrittämistä? Tiedän, etten ole yksin kyseenalaistamassa tätä. Kuitenkin, kun tilanne kokonaisuutena näyttää liian toivottomalta ja tehtävä liian laajalta, mielestäni paras käytäntö on kohdistaa energia ja ponnistelut asioihin, joita pystyy tekemään välittömässä läheisyydessä, organisaatiossa ja verkostoissa. Tee mitä voit sillä, mitä sinulla on. Keskittymällä konkreettisiin toimiin emme vain ottaa takaisin toimijuuden tunnetta, vaan myös motivoimme ympärillämme olevia ihmisiä toimimaan, vahvistamalla kollektiivista ääntämme ja vaikutustamme.
Loppujen lopuksi muutos on harvoin silmänräpäyksellistä; se usein johtuu pienten, tarkoituksenmukaisten toimien kertymisestä. Tämän projektin aikana olemme rakentaneet kulkua – vauhtia – joka vie meitä eteenpäin yhteisessä sitoutumisessamme rasisminvastaiseen työhön. Yhdessä toimimalla olemme luoneet tilan oppimiselle, pohdiskelulle ja toiminnalle. Työ ei lopu tähän; sen sijaan projekti toimii perustana, muistutuksena siitä, mikä on mahdollista, kun teemme töitä yhdessä liittolaisina ja yhteistyökumppaneina. Yhdessä voimme jatkaa tämän vauhdin rakentamista kantaen oppituntejamme ja tekemiämme yhteyksiä tulevaisuuteen, askel kerrallaan.
Tietoa kirjoittajasta:
Jaana Denisova-Laulajainen on kääntäjä, viestintäasiantuntija, kulttuurituottaja ja moninaisuusagentti. Hän on suorittanut kielitieteen tutkinnon Pietarissa ja valmistunut Eurooppa-opinnoissa johtamisen maisteriksi Centre International de Formation Européennesta (Kansainvälinen eurooppalaisen koulutuksen keskus CIFE). Hän on myös suorittanut vuoden mittaisen kulttuurijohtamisen ohjelman Humakin ammattikorkeakoulussa.
