Uusi tutkimusjulkaisu museonäyttelyiden kuvailutulkkauksesta
Maija Hirvonen ja Betta Saari ovat julkaisseet uutta tutkimusta (taide)museonäyttelyiden kuvailutulkkauksesta. Julkaisu on englanninkielinen ja se on avoimesti saatavilla Perspectives (Studies in Translatology) -lehden verkkosivuilla: Scripted or spontaneous? Two approaches to audio describing visual art in museums (tandfonline).
Tutkimuksessa tehtiin vertailevaa analyysia kahden erilaisen kuvailutulkkaustavan välillä suomalaisissa taidemuseoissa, museo-opastusten yhteydessä: Yksi tapa oli tuottaa kuvailutulkkaus käsikirjoitettuna, erillisenä puheena ns. opaspuheen edellä. Toisessa tavassa kuvailutulkkaus annettiin vapaamuotoisesti ja spontaanin tuntuisesti opaspuheen lomassa. Artikkelissa kuvataan, miten nämä kaksi tapaa tuotettiin kahdessa eri opastuksessa, jotka koskivat kuvataidetta ja joihin osallistui joukko näkörajoitteisia ja näkeviä museokävijöitä. Aineistona oli videoidut museo-opastukset sekä kävijöiden haastattelut.
Opastusten vuorovaikutusanalyysissa selvisi ensinnäkin, että kuvailutulkkaus ja opastus mahdollistavat yhteisten (kuvataide)merkitysten rakentamisen multimodaalisessa eli moniaistisessa vuorovaikutuksessa; tässä prosessissa myös näkörajoitteiset osallistujat voivat olla aloitteellisia ja omata visuaalista tietoa, jonka perusteella yhteinen merkityksenmuodostus tuotetaan. Kahden erilaisen viestintätavan vertailu osoitti myös eroja sen suhteen, milloin ja millä tavoin osallistujat, siis opas ja kävijät yhdessä, muodostivat yhdessä kuvataidemerkityksiä. Kävijöiden haastattelut eivät paljastaneet selkeästi, kumpaa tapaa olisi suosittava, vaan vastaukset heijastelivat museo- tai taidekokemuksen kokonaisvaikutusta ja moniuloitteisuutta ylipäätään.
Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää mm. suunnittelamaan ja arvioimaan eri tapoja toteuttaa kuvailutulkkaus ja opastus. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu vasta vähän spontaanisti vuorovaikutuksessa tehtävää kuvailutulkkausta, vaikka sen voidaan olettaa yleisesti käytössä oleva menetelmä näkörajoitteisten ja näkevien henkilöiden välillä. Myös yhteinen, vuorovaikutteinen merkityksenmuodostus on tutkimussuunta, jota kannattaa jatkaa ja joka liittyy kaikenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin, mutta erityisesti oppimiseen ja tiedonhankintaan.
Ystävällisin terveisin,
Maija Hirvonen, professori (assoc., tenure track), Tampereen yliopisto
maija.hirvonen@tuni.fi
