Kuurojen kulttuuripäivät ja romanien hevostaidot kansalliseen Elävän perinnön luetteloon

Luetteloon nimeämisessä tärkeä peruste on ollut aineettoman kulttuuriperinnön merkitys ihmisille sekä tämän perinnön eläminen ja muuntuminen arjessa ja juhlassa. Mukana on ilmiöitä, jotka ovat laajasti tunnettuja ja osa suuren ihmisjoukon elämää. Osa ilmiöistä taas elää suppeamman yhteisön kannattelemana.

”Luetteloon ehdotetut ilmiöt ovat tärkeä osa yhteisöjä ja niiden elävää perinnettä. Ne yhdistävät ihmisiä ja ovat olennainen osa identiteettiä. Kaikki nyt valitut perinteet osaltaan osoittavat niiden jatkuvuutta yhteisössä”, kertoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta.

”On tärkeää huomata, että luetteloon hyväksyminen ei tarkoita virallista hyväksyntää vain yhdelle tavalle tehdä asioita. Esimerkiksi kanteleensoitossa ja nukketeatterissa on monenlaisia perinteitä eri yhteisöissä, ja niille kaikille on tilaa”, Marsio jatkaa.

Kuurojen kulttuuripäivät

Uutinen viittomakielellä Kuurojen Liiton sivuilta.

Kuurojen kulttuuripäiviä on vietetty vuodesta 1956 ja se on Suomen suurin viittomakielinen tapahtuma.

Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on merkittävä tunnustus kulttuuripäivien pitkälle perinteelle. Luettelo tuo myös perinteelle vahvempaa näkyvyyttä ja vahvistaa tapahtuman merkitystä yhteiskunnassamme. Kulttuuripäiville arvioidaan osallistuvan nykyisin noin kolmannes viittomakielisestä yhteisöstä. Tapahtuma on yli 60-vuotisen historiansa aikana vain kasvattanut suosiotaan.

Kuurojen Liitto järjestää Kulttuuripäivät joka toinen vuosi ja sen kanssa vuorottelee Kuurojen seniorien kulttuuritapahtuma. Kulttuuripäivillä esiintyy ja kilpailee keskenään runsas joukko viittomakielisiä taideharrastajia. Esityslajeina ovat suosionsa pitäneet lavaesitys, kuvataide, käsityö, valokuvaus ja digitaide. Yhteisö kokee tapahtuman osaksi omaa elävää perintöään.

Kuurojen kulttuuripäivillä on myös tärkeä sosiaalinen merkitys. Kulttuuripäivien ja sen oheisohjelmiston aikana eri puolella Suomea asuvat viittomakieliset tapaavat toisiaan; valtakunnallinen tapahtuma antaa mahdollisuuden yhdessäoloon ja keskusteluun omasta kielestä, identiteetistä ja kulttuurista. Se on myös eri sukupolvien kohtaamispaikka.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa. Elävän kulttuuriperinnön kansallista listaa ylläpitää Museovirasto ja sitä tallennetaan osana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusta. Aiemmin kansalliselle listalle on huomioitu esimerkiksi saunominen, kalakukko ja suomalainen tango. Kuurojen Liitto ja Työväenmuseo Werstas hakivat yhdessä kulttuuripäivien lisäämistä osaksi kansallista aineetonta kulttuuriperintöä.

Seuraavan kerran kulttuuripäivät järjestetään 2022 Joensuussa.

Kuurojen kulttuuripäivät elävän perinnön luettelossa

Romanien hevostaidot

Hevostaidot ovat osa romanien elävää kulttuuriperintöä Suomessa. Ne yhdistävät romaniväestöä, jonka kokonaismäärä Suomessa on noin 10 000. Hevosen omistaminen on usein ollut koko perheen elinkeino, ja kaikki ovat osallistuneet hevosen hoitoon omalla tavallaan. Hevosten hyvä hoito on ollut romaneille kunnia-asia: ”Joka pojalla sitä on kalaa ja leipää, mutta harvalla hyvä hevonen”. Sanotaan myös, että hevoset ovat perheenjäseniä - niin tärkeitä, että omien hevosten siunaaminen aamuisin on yleinen tapa. Hevostaitoperinteeseen kuuluu paljon hevosten hoitamiseen, ruokintaan ja varusteisiin liittyvää tietotaitoa.

Hevosella on ollut erityisasema romanikulttuurissa vaihdonvälineenä, statussymbolina ja kulkuneuvona. Suomen maatalous ja suuri osa liikkumisesta oli 1900-luvun puolelle saakka riippuvainen hevosista. Hevoset vaativat jatkuvaa ylläpitoa eli kengittämistä, hoitoa, suvunjalostusta ja varsojen kasvatusta. Hevoskalut, kuten satulat, länget, riimut ja setolkat olivat käyttötavaraa. Tämä kaikki tarjosi romaneille runsaasti työ- ja kauppamahdollisuuksia. Hevoskalujen ja hevosten kauppa olikin romanimiesten päätulonlähde 1900-luvulle saakka. Myös symboliarvoa hevosella on ollut niin romaniväestön keskinäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin myös pääväestön kanssa. Romanimiehen arvoa mitattiin hänen hevosensa ja hevostaitojensa mukaan. Romanien perinteiset ammatit, kuten esimerkiksi tilapäätyöt maatiloilla ja käsitöiden kaupustelu, edellyttivät myös kulkemista talosta taloon. Tunnetun sanonnan mukaan hevonen olikin mustalaisen pelto.

Romanien hevostaidot ovat perinteisesti siirtyneet eteenpäin sukupolvelta toiselle perheen, suvun ja yhteisön sisällä. Nykyään romanien hevostaidot elävät monipuolisesti hevosharrastuksena ja -urheiluna. Hevosia kasvatetaan harrastus- ja kilpakäyttöön, ja myös ponien määrä on nykyisin lisääntynyt. Erityisesti tyttöjen ja naisten osuus hevosharrastajina on kasvanut viime vuosina. Oman väen menestys hevosalalla nostaa itsetuntoa, ja raviurheilussa ja hevosten kasvattamisessa saavutettua menestystä kunnioitetaan koko romaniyhteisössä.

Romanien hevoskasvatuksen ja -jalostuksen taidot näkyvät erityisesti ravihevosissa. Romanitalleista on lähtenyt niin ravihevosia kuin kokonaisia hevossukujakin. Myös ravitapahtumien merkitys romaniperheille ja -suvuille on suuri. Raveja seurataan ja voidaan pelata totoa - jos ei paikan päällä, niin etänä.

Romanien hevostaidot Elävän perinnön luettelossa

Lisätietoja

Uutinen uusista elävän perinnön kansallisen luettelon kohteista Museoviraston verkkosivuilla