Leikkausesitys vaarantaa yhdenvertaisuuden!

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen taidebarometrin (2021) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toteuttaman kyselytutkimuksen (2021) mukaan koronapandemian vaikutukset taide- ja kulttuurikentällä vuosina 2020–2021 ovat olleet merkittäviä, paikoin jopa tuhoisia, ja moni alalla toimiva on miettinyt uranvaihtoa. OKM:n teettämän kyselyn mukaan yhteisöistä 47 % oli kokenut lomautuksia tai palkanmaksun keskeytyksiä ja henkilövastaajista 93 % kertoi työtilaisuuksien tai toimeksiantojen vähentyneen tai peruuntuneen.

Pandemian lisäksi valtion vuonna 2021 toteutuneet leikkaukset taide- ja kulttuurialalle ovat heikentäneet taide- ja kulttuuritoimijoiden toimintamahdollisuuksia. Tämä koskee myös Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:tä ja sen ylläpitämää Kulttuuria kaikille -palvelua, jonka toiminta-avustusta leikattiin vuonna 2021 16 %.

Vaikka koko kenttä on kärsinyt koronakriisistä, pandemia on kuitenkin koetellut eri aloja ja yksittäisiä toimijoita eri tavoin. Erittäin haavoittuvassa asemassa ovat olleet monet freelancetaiteilijat, joiden toimeentulo on riippuvainen esiintymismahdollisuuksista, sekä ne taiteilijat ja toimijat, jotka jo ennestään ovat olleet taide- ja kulttuurikentän marginaalissa. Tässä haasteellisessa tilanteessa riski on suuri, että yleisen ahdingon jalkoihin jäävät ne, joiden on ollut vaikea saada tilaa ja näkyvyyttä taide- ja kulttuurikentällä.

Nyt tiistaina 12.10. julkaistu budjettiehdotus vuodelle 2022 ja siinä ehdotetut budjettileikkaukset olisivat kuolemanisku monelle toimijalle ja heikentäisivät merkittävästi yhdenvertaisuutta, moninaisuutta ja saavutettavuutta taide- ja kulttuurikentällä, sillä leikkaukset kohdistuvat yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin. Tämä on vastoin niin hallitusohjelman tavoitteita kuin opetus- ja kulttuuriministeriön vuoteen 2025 ulottuvaa kulttuuripoliittista strategiaa, jossa kulttuurin saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat keskiössä. Leikkaukset olisivat myös vastoin niitä suosituksia, joita OKM:n asettama Kulttuuripolitiikkaa, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmä esitteli loppuraportissaan Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi (2021:2) ja jonka julkaisuseminaari oli eilen (14.10.2021).

Vaikka opetus- ja kulttuuriministeriön 12.10.2021 julkaiseman tiedotteen mukaan leikkauksia kohdennetaan ”siten, että niiden haitallinen vaikutus jäisi mahdollisimman vähäiseksi sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen, lainsäädäntöön perustuvien tehtävien, kansainvälisten sopimusten velvoitteiden sekä taide- ja kulttuuripolitiikan linjausten toteuttamisen kannalta", kohdistetaan esimerkiksi 15 % leikkauksista  ”kulttuuriin osallistumiseen ja sen saavutettavuuden edistämiseen sekä kuntien ja alueellisen kulttuuritoiminnan kehittämiseen”. Lisäksi ehdotetaan että kirjastoille maksettava vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki ja kulttuurilehtien tilaustuki lopetetaan kokonaan. Edellä mainittuihin kuuluvat mm. selkokielinen kauno- ja tietokirjallisuus, ruotsinkielinen kirjallisuus sekä saamenkielinen tietokirjallisuus.

Pandemianjälkeisessä uudessa ajassa yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden, antirasismin ja moninaisuuden huomioimisen tulisi olla keskiössä niin rahoituksessa kuin taide- ja kulttuurikentän jälleenrakentamistyössä. Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ei ole oikoteitä, kuten Rosa Meriläinen totesi Kulta ry:n & Taideyliopiston järjestämässä Kulttuurin jälleenrakennustyö -seminaarissa 29.9.2021. Opetus- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen totesi samassa seminaarissa, että jälleenrakentaminen mahdollistaa myös sen, että voidaan aloittaa alusta, poistaa heikentäviä rakenteita ja rakentaa taide- ja kulttuurikenttää inklusiivisemmaksi ja vahvemmaksi.

Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:ssä sekä sen alaisuudessa toimivassa Kulttuuria kaikille -palvelussa halutaan uskoa ministeri Kurvisen näkemykseen ja nähdä nykytilanne mahdollisuutena luoda yhdenvertaisia rakenteita ja toimintatapoja suomalaiselle taide- ja kulttuurikentälle. Mutta tähän jälleenrakentamistyöhön tarvitaan paitsi työkaluja ja yhteistä tahtoa, myös rahoitusta. Tässä haasteellisessa ajassa ei tulisi asettaa eri aloja eri asemaan, vaan veikkausvaroja tulisi kompensoida, ja sen kautta antaa kentälle aikaa toipua ja vahvistua.

Nyt on aika toimia kuten MiklagardArtsin perustaja ja taiteellinen johtajaCeyda Berk-Söderblom totesi OKM:n eilen järjestämässä seminaarissa Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi. Nyt on aika osoittaa, ettei puhe kulttuurikentän uudelleenrakentamisesta ole pelkkää puhehelinää, ja varmistaa, että uudelleenrakentamisessa saavutettavuus, yhdenvertaisuus, osallisuus ja moninaisuuden huomioiminen ovat toiminnan keskiössä.

Mertsi Lindgren

Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n puheenjohtaja

Rita Paqvalén

Toiminnanjohtaja, Kulttuuria kaikille -palvelu