Entäs julkinen tila?
Valtion taidemuseossa eletään säätiöittämisprosessin tuomia siirtymävaiheita. Uudeksi malliksi muodostetaan virastorakenteeltaan kevennetty Kansallisgalleria-organisaatio, jonka rahoitus aiotaan ottaa vuoden 2014 alusta alkaen veikkauksen kulttuurirahoista. Vaikka muutosta markkinoidaan mahdollisuutena, se on todellisuudessa ambivalentti. Se herättää sekä miellyttäviä että vastenmielisiä tunteita.
Säätiömalliin siirtymisen odotetaan tuovan vähemmän byrokratiaa ja enemmän keskittymistä näyttelyiden ja palveluiden tuottamiseen. Yksityisten markkinoiden kaltaisen säätiön kerrotaan mahdollistavan enemmän liikkumavapautta sekä rahoituksen että rekrytoinnin suhteen.
Toisaalta, tulevan säätiön rahoituksen siirtyminen valtion budjetista veikkaukselle on herättänyt suurta epävarmuuden tunnetta niiden kulttuuri- ja taidetoimijoiden keskuudessa, joiden toimintaa rahoitetaan pelibisneksestä. Vaikka hallitus on vastikään päättänyt pehmentää leikkauksia portaistamalla niitä seuraavan neljän vuoden ajan, kulttuuritoimijat näkevät päätöksen poliittisena taktikointina.
Kulttuurisektorille on joka tapauksessa luvassa muitakin laajoja leikkauksia, jotka tulevat vaikuttamaan ennen kaikkea kulttuuri- ja taidealojen työpaikkoihin sekä kulttuurijärjestöjen toimintamahdollisuuksiin.
Seuratessani julkista keskustelua panin merkille, että muutosta edelleen käsitellään pääasiassa taloudellisesta näkökulmasta. Sisällöntekijät ja tutkijat ovat sen sijaan huolissaan myös taiteen autonomian menettämisestä kulttuuripolitiikan uusliberalisoimistumisen myötä.
Entä miten tämä kaikki vaikuttaa yleisöön? Miten siirtyminen edustuksellisesta demokratiasta ja verorahoituksesta liiketoimintaan, veikkaus- ja sponsori-rahoituksiin, vaikuttaa julkisen tilan käsitykseen? Ketkä voivat kokea tämän tilan omakseen tai yhteiseksi? Ketä yleinen hyvä palvelee tänä päivänä? Näitä kysymyksiä käsitellään kansainvälisellä tasolla HIAP:n (Helsinki International Artist Programme) 2013 keskustelusarjassa: Julkista asiaa. Itse toivoisin että kriittistä keskustelua käytäisiin enemmän julkisesti myös suomen kielellä ja suomalaisessa kontekstissa.
Kirjoittanut: Ahmed Al-Nawas
