Esimerkkejä moninaisuuden huomioimisesta

Espoon kaupungin henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2019-2021 (PDF, ei välttämättä saavutettava)

Turvallisemman tilan periaatteet

Turvallisemman tilan periaatteet ovat organisaation pyrkimys luoda toiminnastaan ja tiloistaan mahdollisimman turvallisia ja syrjimättömiä mahdollisimman monille. Yleensä turvallisemman tilan periaatteissa sitoudutaan esimerkiksi puuttumaan syrjintään ja häirintään.

Esimerkkejä kulttuuritoimijoiden turvallisemman tilan periaatteista (linkit siirtävät sinut toiselle sivustolle):

• RT liven turvallisempien tilojen periaatteet, Ruskeat tytöt
  
• UrbanApan eettiset ohjeistukset
  
• Routa Companyn työpajojen turvallisemman tilan periaatteet (Google Docs)
  
• Keskustakirjasto Oodin turvallisemman tilan periaatteet
  
• Vantaan taidemuseo Artsin turvallisemman tilan periaatteet
  
• Lapin taiteilijaseuran turvallisen tilan periaatteet
  
• Valokuvataiteen museon turvallisemman tilan periaatteet
  
• Kulttuuria kaikille -palvelun turvallisemman tilan periaatteet
• Turun kirjakahvilan esteettömyys ja turvallisemman tilan periaatteet
  
• Turku Priden periaatteet
  
• Oulun kaupunginkirjaston turvallisemman tilan periaatteet
  
• Esitystaiteen seuran rohkeamman tilan periaatteet
  
• Nykytaiteen museo Kiasman turvallisemman tilan periaatteet
  
• EMMAn turvallisemman tilan periaatteet
  
• Kulttuurikeskus ARXin turvallisemman tilan periaatteet
  
• Alakulttuurikeskus Loukon turvallisempi tila
  
• Opiskelijoiden aloite: Kohti turvallisempia tiloja (Uniarts.fi)
  

Aineen taidemuseon antirasistinen strategia

Serlachiuksen kokoelmateosten tarkastelua uusin silmin 

Video esittelee Sateenkaarihistoriakuukauden innoittamana Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmateoksia normikriittisin silmin. Valikoitujen esimerkkiteosten kautta pohditaan, miten sukupuolta on tuotettu taiteessa tai mitä katseeseen ja valtaan liittyviä teemoja teoksista voi löytyä. Kuinka paljon stereotypiat ohjaavat meitä taiteen tulkitsemisessa? Tarkasteltavat teokset edustavat eri aikakausia, mukana on mm. Helene Schjerfbeckin Nuorukainen (1882), Magnus Enckellin Lepohetki (1919) ja Noora Schroderuksen Suojaväri (2016) -teokset. Haastateltavana Serlachius-museoiden tutkija Tomi Moisio, haastattelijana assistentti Anni Niekka.

Keskusteluja Serlachiuksen taidekokoelmasta – Sateenkaarihistoria (siirryt YouTubeen)

Viittomakielisiä opastuksia Helsingin Taidehallissa

Käsittämättömän harvinainen: Taidekoti Kirpilän kokoelma vammaisaktivisti Jaana Tiirin luennassa

Lapin maakuntamuseo Arktikumin video: Saamenpuku eli gákti ja saamenkäsityöt eli duodji 

Apurahat ja moninaisuus - esimerkkinä Kuvittajat ry

Kuvittajat ry:n apurahoista halutaan tehdä entistä saavutettavampia niin, että hakemuksissa näkyisi kuvituskentän koko kirjo. Kuvittajat ry:n puheenjohtaja, kuvittaja Maija Hurme pohtii kolumnissaan taiteilijuutta vähemmistöasemassa:

"Kuvittajat ry:n apurahat ovat aina olleet haettavissa kaikille suomalaisille, ammatissa toimiville kuvittajille. Kuvituksen ala, hakijan kieli, tausta tai muu ominaisuus ei ole koskaan ollut este.

Kaikki on siis hyvin – vai onko? Miksi hakemuksissa ei kuitenkaan ole näkynyt alan ja tekijöiden koko kirjo? Onko olemassa jotain esteitä hakemiselle? Onko osalla potentiaalisista hakijoista sellainen olo, että nämä apurahat eivät ole heitä varten?"

Maija Hurme: Poistetaan esteitä yhdessä (siirryt sivustolle Kuvittajat.fi)

Vammaishistorian museoklinikat

Koneen säätiön rahoittama Vammaisten vaiettu historia -hanke ja Kulttuuria kaikille -palvelu tarjosivat vuonna 2020 museoille noin 1,5 tunnin tapaamisia, joissa keskusteltiin vammaisuuteen liittyvän historian esiin tuomisesta museon toiminnassa. 

Vammaishistorian tallentamiseen ja esittämiseen liittyy ennakkokäsityksiä sekä näkymättömyyttä. Aihe voi tuntua vähän vaikealta ja herättää epävarmuutta. Museoklinikoiden tarkotus oli tarjota museoille saada pohtimis- ja ideointiapua, jonka avulla voi vaikka valmistautua joulukuussa 3.12. vietettävään kansainväliseen vammaistenpäivään.

"Klinikkatohtorit" olivat vammaisuuteen ja historian eri vaiheisiin perehtyneitä asiantuntijoita, lähinnä tutkijoita ja vammaisliikkeen edustajia.

Uutinen museoille suunnatuista klinikoista